Näe vaivaa evankeliumin tähden - 2 Tim 2:1-7

Ennen kuin Paavali aloittaa kehotusten sarjan, hän muistuttaa Timoteusta siitä, minkä varassa ne on mahdollista toteuttaa: yksin Jumalan armon (jae 1). Ilman Jumalan apua ja armoa emme pysty täyttämään mitään hänen vaatimuksiaan.

Jakeessa 2 Paavali kuvaa evankeliumin julistamisen nelivaiheisen ketjun: Paavali sai evankeliumin Jumalalta; hän kertoi sen Timoteukselle; Timoteuksen tuli uskoa se luotettaville ihmisille (KR-1938: miehille), jotka edelleen opettivat sen muille.

Jae 2 voidaan tulkita kahdella tavalla: joko niin, että Timoteus oli kuullut evankeliumin monilta todistajilta (KR-1938) tai niin, että Paavali oli kertonut evankeliumin Timoteukselle monen todistajan kuullen (KR-1992). Jälkimmäinen vaihtoehto voisi viitata Paavalin lähetysmatkoihin, joissa Timoteus oli mukana tai Timoteuksen virkaan vihkimiseen (1 Tim 1:18, 4:14, 2 Tim 1:6,14). Voi olla, että virkaanvihkimiseen liittyi myös julkilausuttuna se usko - tai oikeammin: sen uskon tiivistelmä - jota julistamaan vihittävä asetettiin.

Evankeliumin julistajan tulee kärsiä vaivaa (jae 3). Hyväksymme sen, että moni ”maallinen asia” vaatii vaivannäköä, mutta Jumalan valtakunnan eteen vaivan näkeminen tuntuu usein olevan vaikeampaa hyväksyä.

Paavali esittää kolme esimerkkiä vaivannäöstä:
1. sotilas (jae 4)
2. urheilija (jae 5)
3. maanviljelijä (jae 6)

Sotilaan on taistelussa keskityttävä oleelliseen. Arkipäivän asiat on pantava syrjään (vertaa 1 Kor 9:7, katso myös 5 Moos 20:5-7, 2 Kor 6:7, 10:3-5, Ef 6:11-17).

Myös muissa kirjeissään Paavali vertaa kristittyä urheilijaan (jae 5, 1 Kor 9:24-27, Fil 3:14). Olympian kisoissa voittaja palkittiin laakeriseppeleellä, kristityt kruunataan vanhurskauden seppeleellä (2 Tim 4:8).

Jakeen 6 kuva on tuon ajan suurmaataloudesta, jossa maatilat olivat suurelta osin vuokratiloja: vuokraajan tuli päästä ensimmäisenä nauttimaan työnsä hedelmistä (vertaa 1 Kor 9:7). Maanviljelyssä laiska ei menesty: Sananl 10:5, 20:4, 24:30-34 (katso myös Sananl 27:18). Hengellisessäkin kylvössä pitää paikkansa laki: mitä kylvetään, sitä niitetään (Gal 6:7).

Meidän tulee kuitenkin muistaa, että hengellisessä sanankylvössä vain Jumala antaa kasvun (1 Kor 3:6-7; samoin on toki lopulta myös tavallisessa maanviljelyssä). Paavali oli innokas kylvämään sanaa (1 Kor 15:20, 2 Kor 6:3-5, Fil 2:16), mutta hän näki samalla selvästi, että työ oli Jumalan, ei hänen.

Näillä kolmella esimerkillä Paavali halusi tuoda esille kolme puolta evankeliumin julistamisesta:
1. on keskityttävä oleelliseen
2. on toimittava sääntöjen mukaan eli Jumalan tahdon mukaisesti
3. on oltava valmis näkemään vaivaa

Lopuksi Paavali muistutti Timoteusta, ettei hengellistä työtä voida arvioida pelkästään maallisin mittarein (jae 7). Inhimillisesti katsottuna evankeliumin julistus on hullutusta (1 Kor 1:18-25, 2:6-10). Hengellistä työtä on katsottava ja arvioitava Jumalan näkökulmasta, ei ihmisten näkökulmasta.

Jumalan uskollisuus - 2 Tim 2:8-13

Luvattu Messias oli Daavidin jälkeläinen (jae 8, Matt 22:42, Room 1:3).

Kristuksen ylösnousemus (jae 8) oli Paavalille luovuttamaton ja keskeinen osa kristillistä uskoa (1 Kor 15:12-19). Paavalin julistama evankeliumi (jae 8) ei ollut hänen omaa keksintöään, vaan hän oli saanut sen Jumalalta (1 Tim 1:11, vertaa Room 2:16, 16.259.

Paavali oli joutunut kärsimään paljon evankeliumin tähden (jae 9, 2 Kor 11:22-29). Jumala oli suorastaan kutsunut Paavalin kärsimään evankeliumin tähden (jae 10, vertaa Apt 9:16). Mutta vankinakin hän oli saanut julistaa evankeliumia Filippissä (Apt 16:25-34), Jerusalemissa (Apt 23:1-6), Kesareassa (Apt 24:10-23, 26:1-29) ja Roomassa (Apt 28:30-31).

Rikollinen (jae 9) on sama sana, jota käytetään niistä kahdesta miehestä, jotka ristiinnaulittiin Jeesuksen kanssa (Luuk 23:32).

”Tämä sana on varma” on pastoraalikirjeille tyypillinen ilmaisu (jae 11, 1 Tim 1:15, 3:1, 4:9, Tit 3:8). Jakeiden 11-13 lainaus on meille tuntemattomasta lähteestä, ehkä alkukirkon jumalanpalvelus- tai kasteliturgiasta.

Kuolema (jae11, vertaa Room 6:8) viittaa kasteeseen (katso Room 6:3). Kaste on kutsu kristittynä vaeltamiseen (jakeet 12 ja 13).

Jeesus lupasi apostoleille vallan hallita (jae 12) Israelin kahtatoista heimoa tulevassa Jumalan valtakunnassa (Matt 19:28, katso myös Ilm 20:6).

Se, että Kristus kieltää viimeisellä tuomiolla kieltäjänsä (jae 12, Matt 10:33) on suorastaan kauhistuttanut monia kristittyjä. Kuitenkin on syytä muistaa, että Jeesuksen kolme kertaa julkisesti kieltänyt Pietari (Matt 26:69-75) otettiin takaisin apostolien joukkoon (Joh 21:15-19, katso myös Mark 16:7). Kristuksen kieltäminen Vapahtajana, syntien sovittajana, tuo tuomion, ei yksittäinen epäonnistuminen hänen todistajanaan.

Jakeessa 13 odottaisi olevan: ”Jos olemme uskottomat, myös hän on uskoton”, mutta sen sijaan vakuutetaankin Kristuksen uskollisuutta. Se on pelastuksen perusta, ei meidän uskollisuutemme tai uskottomuutemme. Koko pelastus riippuu siitä, mitä Kristus on tehnyt.

Huomaa jakeessa 13 Jumalan ”vapaaehtoinen” kaikkivaltiutensa rajoittaminen. Olemuksensa tähden Jumala ei voi tehdä pahaa. Kaikkivaltiaana hän voisi tehdä mitä tahansa, mutta olemuksensa tähden hän tekee vain hyvää. Yksi Jumalan ominaispiirre on hänen uskollisuutensa (4 Moos 23:19, Room 3:3, 9:6), ei edes ihmisten uskottomuus saa häntä muuttamaan lupauksiaan muuksi.

Totuuden sanan opettaja - 2 Tim 2:14-19

Riitelystä ei ole hyötyä uskonasioiden selvittelyssä (jae 14). Yleensä riitelyssä kumpikin osapuoli vain vahvistuu omissa mielipiteissään. Kuten eräs paljon harhaoppeja tutkinut pastori sanoi: ”Mormonin ym. kohtaamisessa ei tule ryhtyä kiistelemään, vaan se on nähtävä tilaisuutena todistaa heille Kristuksesta.” Tämä on hyvin tärkeä näkökulma. Kristillinen usko on Kristuksen julistamista, ei keskustelua tai kinastelua uskonnollisista kysymyksistä (vertaa Tit 3:10).

Turmio (jae 14) on kreikassa sana, josta tulee suomeen ”katastrofi”. Harhautuminen oikeasta, pelastavasta uskosta on todellinen katastrofi.

Jakeessa 15 KR-1992 kääntää ”opettaa totuuden sanaa oikein” , edellisessä käännöksessä puhutaan sanan oikeasta jakelemisesta. Kysymys on opettamisesta, jota toki voi kutsua myös jakamiseksi. Kreikankielisessä Vanhassa testamentissa samaa sanaa käytetään tarkoittamaan tietä (Sananl 3:6, 11:5).

Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin Johanneksen kirjoittaessa Ilmestyskirjaa, Efesoksen seurakunta sai Ylösnousseelta Kristukselta tunnustuksen kestävyydestä ja vaivannäöstä (Ilm 2:2), joten Timoteus onnistui opetuksessaan.

Harhaopettajat ovat kuin syöpä (jae 17). Se leviää ja tuhoaa, lopulta tappaa, jos sitä ei pysäytetä.

Hymenaios (jae 17) mainittiin jo 1 Tim 1:20:ssä, muuten hän - kuten myös Filetos - on meille tuntematon.

Harhaoppi on eksymistä (jae 18), menemistä harhaan, osumista ohi maalin (1 Tim 6:21). Harhaanmenneet eksyttävät toisetkin; ne, jotka lähtevät seuraamaan heitä. Gnostilainen Valentinus oli lähellä päästä Rooman piispaksi. 140-luvulla Markion eksytti suuren osan kirkkoa. 300-luvulla areiolaisuus uhkasi hävittää oikean opin kokonaan. Kirkon historia on täynnä esimerkkejä harhaanjoutuneista.

Harhaopettajat kielsivät ylösnousemuksen (jae 18). Ilmeisesti he eivät kieltäneet Kristuksen ylösnousemusta, vaan opettivat, että kristityn ylösnousemus oli jo tapahtunut kasteessa, mitään muuta ylösnousemusta ei tulisikaan. Tämä saattoi perustua väärin ymmärrettyyn Paavalin opetukseen kasteesta (katso esimerkiksi Room 6:3-4, Kol 2:12).

Harhaopeista huolimatta Jumalan laskema perustus pysyy lujana (jae 19). Vaikka suuri osa Efesoksen kristityistä oli luopunut oikeasta uskosta (2 Tim 1:15), tilanne ei kuitenkaan ollut toivoton: Jumala on kirkon Herra, sen todellinen isäntä ja rakentaja; eivät ihmiset pysty tekemään hänen työtään kokonaan turhaksi (vertaa Jes 28:16).

Herra tuntee omansa (jae 19, vertaa 4 Moos 16:5, Matt 7:23, 1 Kor 8:3, 14:38).

Herran omien on luovuttava vääryydestä (jae 19, vertaa Jes 52:11). Herran oma tahtoo sitoutua siihen, mikä on Jumalasta; ei siihen, mikä on hänen vastustajastaan.

Erilaisia tehtäviä - 2 Tim 2:20-21

Kun Jumala pysäytti Paavalin Damaskoksen tiellä, hän kutsui hänet valituksi aseeksi pakanoiden keskuuteen (Apt 9:15). ”Ase” on kreikassa sama sana kuin jakeiden 20 ja 21 ”astia” (skeuos).

Toisaalla Paavali käytti astiaa toisessa merkityksessä: Jumalalla on valta tehdä samasta savesta erilaisia astioita (Room 9:21).

Huomaa, että halvasta astiasta voi tulla kallisarvoinen (jae 21). Mutta syvimmiltään savi pysyy savena (vertaa 2 Kor 4:7): voima ja kirkkaus tulee Jumalalta. Paavali oli muuttunut kristittyjen vainoajasta pakanoiden apostoliksi, mutta se kaikki oli Jumalan armoa (1 Kor 15:10).

Hengellinen taistelu - 2 Tim 2:22-26

Uusi Kirkkoraamattu kääntää jakeessa 22 ”nuoruuden kiihkoa” eikä ”nuoruuden himoja”, kuten KR-1938. Samoin ”vanhurskaus” on vaihtunut ”tasapuolisuuteen”. Nuorilla johtajilla on vaara olla liiankin innokkaita ja ehdottomia. Seurakunta on sen verran iso laiva, että se kääntyy hitaasti.

Jakeissa 23 ja 24 toistetaan varoitus turhista kiistelyistä (vertaa jae 16, katso myös 1 Tim 1:4, 6:4, Tit 3:9). Todellinen muutos lähtee opetuksesta (jae 24). Väittelyn voi voittaa, mutta itse asian hävitä. Jos saa toisen kuuntelemaan opetusta, pysyvä muutos on mahdollinen.

Kiihkon (jae 22) vastakohta on lempeys (jae 25, vertaa 2 Kor 10:1, Gal 6:1, Ef 4:2, Kol 3:12). Lempeys on yksi Pyhän Hengen hedelmistä (Gal 5:23).

Jakeessa 26 kuvaa hengellistä taistelua. On syytä muistaa, kuka on meidän todellinen vastustajamme: ei harhaoppinen ihminen vaan Paholainen (katso Ef 6:10-20). Häntä vastaan emme voi taistella omassa voimassa, vaan yksin Kristuksen avulla.