Kirje galatalaisille luettavissa netissä

Paavali evankeliumin opettajana

Luvuissa 1–2 Paavali tuo esiin sen, että hän on oikea evankeliumin opettaja ja apostoli. Paavali joutui todistelemaan tätä siksi, että Galatiaan oli tullut vääriä opettajia, jotka sekoittivat evankeliumiin Mooseksen lain noudattamista. Väärät opettajat ajattelivat, että jokaisen kristityn tulisi vähintään ympärileikkauttaa itsensä sekä noudattaa Mooseksen lakia ruokasäännösten ja juhla-aikojen osalta (Gal 2:11–13; 4:9–11; 5:2–4; 6:12–13). Vain siten näiden opettajien mukaan voi olla oikea kristitty. Koska väärät opettajat yrittivät syrjäyttää Paavalin tuoman opin, niin hänen täytyi myös vakuuttaa galatalaiset siitä, että hän on oikea opettaja. Tähän vakuutukseen kuuluu alkuluvuissa seuraavat asiat:

1. (Gal 1:1–5)
   Paavali kertoo saaneensa apostolin virkansa suoraan Jeesukselta Kristukselta ja Isältä Jumalalta. Samalla hän ilmaisee, että evankeliumin keskuksena on Jeesuksen teko, Jeesuksen, joka uhrasi itsensä meidän pahojen tekojemme tähden. Tämän Kristuksen Isä Jumala on herättänyt kuolleista. Alkujakeissa toistuu myös Paavalin jokaisen kirjeen alussa oleva tervehdys armosta ja rauhasta.

2. (Gal 1:6–10)
   Paavali moittii galatalaisia siitä, että he ovat poikenneet pois oikeasta evankeliumista. Samalla hän antaa tuomion kovin sanoin niille, jotka julistavat väärää evankeliumia – erityisesti siis heille, jotka olivat tulleet Galatiaan hämmentämään asioita. Samalla hän ilmaisee, että erehtyminen evankeliumin sisällöstä on kohtalokasta. Kirjeessä siis puhutaan erityisen vakavista asioista.

3. (Gal 1:11–24)
   　Ensimmäinen ajatus tässä jaksossa on se, että evankeliumi ei ole ihmismielen mukaista. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen ei voi itse omassa kekseliäisyydessään tuoda esiin evankeliumia tai edes ymmärtää sitä. Tästä on osaltaan osoituksena se, että Paavali on vainonnut kristityitä. Hän oli kuullut puhuttavan Jeesuksesta ja evankeliumista mutta silti vainosi oikean opin kannattajia. Vasta kohdattuaan Jeesuksen hän ymmärsi sen – tähän tarvittiin Jeesuksen ratkaiseva toiminta.
   　Käännyttyään Paavali on saanut evankeliumin ja tehtävänsä suoraan Jeesukselta eikä ihmisiltä. Hänet on kutsuttu samalla tavalla kuin muutkin apostolit. Siten tämä tehtäväksianto on valtuutuksiltaan suurempi ja luotettavampi kuin Paavalin vastustajilla. Tämän tehtäväksiannon johdosta Paavali on toiminut heti kääntymyksensä jälkeen myös Arabiassa ilman erityistä kutsua.

4. (Gal 2:1–10)
   Vasta 14 vuotta myöhemmin Paavalin kääntymyksestä pidetään kokous, jossa Paavali antaa selvityksen siitä millaista hänen julistamansa evankeliumi on. Samoin Pietari oli antanut selvityksen julistettuaan evankeliumia pakanoille (Apt. 11, 15). Paavalin kohdalla puhe oli pidemmästä työstä pakanoitten keskuudessa, kun Pietari oli vasta aloittanut työnsä. Jerusalemin seurakunnan arvohenkilöt ymmärsivät tässä tapaamisessa, että Paavalille on annettu suuri tehtävä julistaa evankeliumia pakanoitten keskuudessa. Kokoukseen oli soluttautunut valheveljiä, jotka halusivat ajaa heidät julistamaan myös lain orjuutta (Gal 2:4). Tämä samainen joukko on alkanut kiertää eri paikoissa ja on myös Galatiassa olevien ongelmien taustalla.

5. (Gal 2:11–14)
   Osoitus siitä, että Paavalin evankeliumi on oikea evankeliumi, hän voi tarvittaessa vastustaa jopa Pietarin eli Keefaan toimintaa. Pietarin toimiessa väärin suhteessa väärään evankeliumiin hänen toimintansa samalla johdatti muita toimimaan väärin. Samalla tavalla nyt Galatiassa kristittyjä houkutellaan väärään suuntaan ja Paavalilla on oikeus korjata tilanne.

Näin Paavali on todistanut, että hänen evankeliumillaan on suuri arvovalta ja sen perustana on suora tehtäväksianto Jeesukselta Kristukselta.

Paavalin arvovaltaa kyseenalaistetaan usein monella tavalla:
1) Sitä voidaan pitää vähempiarvoisena esityksenä muihin Raamatun teksteihin nähden.
2) Osaa Paavalin teksteistä pidetään vain aikansa tuotteina.
3) Pahimmassa tapauksessa Paavalin tekstit hylätään kokonaan.

Koska Paavalin tehtävä on suoraan Jeesukselta ja uskomme, että Pyhä Henki on ollut vaikuttamassa tässä kirjoitusprosessissa, niin meidän täytyy antaa niille arvovalta (2. Tim 3:16–17; 1. Piet 1:12; 2. Piet 1:19–21). Aina emme ymmärrä kaikkea sitä mitä Paavali kirjoittaa. Se taas johtuu meistä itsestämme eikä niinkään Paavalin teksteistä.

Kun Paavali on perustellut arvovaltansa, niin hän kirjoittaa henkilökohtaisesta suhteestaan Kristuksen kanssa. Tämän esimerkin keskuksessa on ristiinnaulittu Kristus. Tästä esimerkistä seuraavan otsikon alla.