Kuolema ei ole kaiken loppu.
”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.” (Ilm. 20:11–12)

Upeinta olisi tietysti nähdä heidät taivaassa. Minusta hyvä neuvo on olla luottavainen toisten suhteen ja kyselevä itsensä suhteen. Jätä poisnukkuneet rakkaasi Jumalan haltuun, rukoile heidän puolestaan kerran tai kaksi, ja turvaudu sinä Kuoleman Voittajaan. Voit myös lohduttautua sillä, että Jumalalle ei ole kuolleita. Hänelle kaikki ovat eläviä, koska Hän ei ole sidottu tämän maailman lainalaisuuksiin.

Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. (Ilm. 1:18–19)