Raamattu on kristinuskon peruskirja. Uskomme mukaan Jumala puhuu Raamatussa, kertoo ihmiselle kuka on hän, mikä on hänen paikkansa Jumalan maailmassa ja mitä Jumala häneltä odottaa.
Raamatun kaksi osaa, Vanha ja Uusi testamentti, kuuluvat läheisesti yhteen, ja ne molemmat on antanut meidän Jumalamme ihmisten välityksellä. Raamattu muodostaa kokonaisuuden: alkaa ihmisen luomisesta, kertoo ihmisen lankeemuksesta ja siitä, miten Jumala valmisti tien takaisin hänen luokseen antamalla Poikansa maailmaan. Raamattu alkaa luomisesta ja se päättyy luomiseen - pidetään viimeinen tuomio, tämä maailma katoaa, Jumala luo uuden maailman ja vie sinne Kristuksen omat.
Raamattu on ihmisten kirjoittama – täysin –, mutta meidän uskomme mukaan se on samalla Jumalan ilmoitus – täysin.
Jumala on antanut meille sanansa monessa mielessä hyvin hauraassa muodossa – olisihan hän voinut kirjoittaa viestinsä tulikirjaimillakin tai lähettää enkelinsä. Mutta hyvin heikossa ja hauraassa muodossa hän lähestyi meitä myös silloin, kun pieni lapsi laskettiin Betlehemin seimeen. Se näyttää olevan Jumalan toimintatapa. Viisaille ja rikkaille se ei kelpaa, heikoille ja köyhille se on aarre.
Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun
matkallani (Ps. 119:109)
Kiitos Jumala, että olet puhunut meille. Anna minun myös kuulla ja ymmärtää.
Johanneksen evankeliumin upeissa alkusanoissa evankelista kirjoittaa Raamatun perussanoman: Jumala on luonut tämän maailman Kristuksen kautta. Se on joutunut pimeyden valtaan, pimeyden, jossa yksikään ihminen ei enää voi omin voimin löytää Jumalaa. Et voi piirtää häntä, et kuulla hänen ääntään, et kysyä häneltä neuvoa. Sen tilanteen muuttaa maailmaan syntynyt Kristus: ” Valo loistaa pimeydessä.”
Kirkon uskon mukaan Kristus on maailman valo ja ainoa tie Jumalan luo. Tämä valo tulee meidän luoksemme Raamatussa, Jumalan sanassa. Jumala ei puhu meille suoraan, vaan hänen Pyhä Henkensä puhuu sanassa, joka on elävä ja voimallinen sana.
Emme voi edelleenkään piirtää häntä, emme kuulla hänen ääntään emmekä kysyä häneltä neuvoa. Mutta meillä on Jumalan sanan valo, ja se johdattaa meidät kotiin, kirkkauteen.
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen
kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli
täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:14)
Hyvä Jumala, valaise minua ja askeleitani. Opeta minua tuntemaan poikasi Jeesus.
Maailmassa on monia pyhiä kirjoja. Raamattu on niistä yksi. Miksi juuri se eikä mikään muu, vaikkapa jokin paljon vanhempi kirja?
Nyt puhutaan asiasta, joka ei ole järkevän päättelyn eikä perustelujen asia. Kristitty ei voi millään järkisyillä todistaa epäilijälle, että Raamattu on yksinään Jumalan sana toisin kuin kaikki muut samaa itsestään väittävät kirjat. Emme me ole verranneet toisiinsa kaikkia vanhoja kirjakokoelmia ja päätyneet harkinnan jälkeen tiettyyn ratkaisuun niin kuin puhelimen ostaja. Vanhat luterilaiset opettajat ovat muotoilleet asian terävästi. Raamatulla on se ominaisuus, että se vakuuttaa itse lukijansa siitä, että se on Jumalan sanaa: Raamatun arvovalta ei nojaa kirkon päätöksiin, ei järkeilyyn eikä tuoreimpiin tutkimustuloksiin. Se ei nojaa mihinkään muuhun kuin Jumalan suuruuteen ja voimaan.
Juuri siksi Raamattunsa avaava ihminen voi edelleen vakuuttua siitä, että Jumala puhuu hänelle. Toinen ei ehkä vakuutu. Uskomme mukaan se on osoitus siitä, että Jumalan valo ei ulotu jokaiseen sydämeen.
Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö
Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä
osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan
oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja
näin pelastaa ne, jotka uskovat. (1. Kor. 1:20–21)
Jumala, sinä olet antanut minulle järjen ja aistit. Anna minun käyttää niitä viisaasti itseni ja muiden hyödyksi.
On. Mutta on suuri virhe mitata sitä inhimillisillä mittareilla. Vuosisatojen ajan eri tavoin ajattelevat kristityt olivat yhtä mieltä siitä, että Raamattu on totta ja Jumalan sanaa. Erimielisyys koski vain tulkintaa. Noin puolitoista vuosisataa sitten historiallinen ja luonnontieteellinen tutkimus alkoivat kyseenalaistaa Raamatun totuuksia, ja kristityt vastasivat siihen eri tavoin. Osa pyrki osoittamaan Raamatun Jumalan sanaksi kumoamalla esitetyt tutkimustulokset. Sillä tiellä moni on edelleen. Hän on silloin huomaamattaan nielaissut koukun ja seuraavan ajattelutavan: ollakseen Jumalan sanaa, Raamatun on oltava sopusoinnussa meidän älymme ja tieteemme kanssa. Askartelu tämän ongelman kanssa viekin sitten energian kaikelta muulta.
Raamatun totuus ja jumalallisuus eivät perustu inhimilliseen ajatteluun eivätkä tieteeseen. Raamatun totuus perustuu siihen, että näin kirjoitettuna Jumala on ilmoittanut ihmisille itsensä ja tahtonsa. Kysymys on uskosta, joka on Jumalan lahja.
Jostakin syystä Tessalonikan torinkulmalla jotkut ohikulkijat tunnistivat ihmisten puheessa Jumalan kutsun. Sen Paavali ymmärtää Jumalan teoksi:
Lakkaamatta me kiitämme Jumalaa siitäkin, että kun julistimme teille
Jumalan sanaa, te ette ottaneet sitä vastaan ihmisten sanana vaan sinä
mitä se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä
uskovissa.
(1. Tess. 2:13)
Jumala, et ole mykkä etkä puhu tyhjänpäiväisyyksiä. Älä ole vaiti minullekaan, vaan anna minun kuulla äänesi.
Paras tapa alkaa lukea Raamattua on ottaa eteensä yksi evankeliumi ja lukea se alusta loppuun. Valinta voi olla vaikea, koska jokaisella niistä on omat herkulliset ominaispiirteensä. Valitsetko Markuksen evankeliumin koruttoman kauneuden - se on karkeasti veistetty ja juuri siksi viehättävä. Vai otatko Johanneksen evankeliumin ja kuljet sisälle sen lämpimään ja kauniiseen värimaailmaan? Aloita joka tapauksessa evankeliumeista, lue ne kaikki ja jatka sitten järjestyksessä muuhun Uuteen testamenttiin. Kirja kerrallaan, alusta loppuun, päivittäin sen mukaan kuin jaksat.
Kun olet lukenut Uuden testamentin vaikkapa kahteen kertaan, on Vanhan testamentin vuoro. Kahdesta ensimmäisestä Mooseksen kirjasta selviät helposti, sitten alat ihmetellä aikanaan juutalaisille annettuja lakeja, joita ei ole annettu meille ei-juutalaisille. Profeettojen kohdalla ydinasia on opetella, milloin ja missä tilanteessa ne on kirjoitettu. Tässä saatat tarvita hieman enemmän apua. Mutta vaivannäkö kannattaa - Vanha testamenttikin on todellinen aarreaitta!
Raamattua tulkitaan melkein miten vain, mutta se ei ole kunniaksi tulkitsijoille. Parempi tulos saavutetaan, kun muistetaan muutama perusasia.
Meidän Raamattumme on syntynyt satojen vuosien aikana. Tulkinnasta kiinnostunut tekee viisaasti kysyessään, miten kunkin kirjan ensimmäiset kuulijat ovat sen ymmärtäneet. Mitä siis ajattelivat Jeremian kuulijat, kun yksi monista profeetoista ennusti Jerusalemin tuhoa sen jumalattomuuden jälkeen? Ja mitä tämän tosiaan tulleen tuhon jälkeen ajattelivat Jesajan kuulijat lukiessaan 40. luvun ihania lupauksia? Miten Ilmestyskirjan ensimmäiset kuulijat tulkitsivat kirjan väkevät profetiat? Vastaaminen näihin kysymyksiin vaatii halua opetella, lukea suurempia kokonaisuuksia ja kysyä neuvoa. Mutta se kannattaa.
Historiallisesta ymmärtämisestä kulkee monta siltaa omaan arkipäiväämme. Kristitty lukee Raamattua kokonaisuutena, Kristuksesta käsin, ja ymmärrys kasvaa vähitellen. Vuosisatojen aikana syntynyt kirjakokoelma muuttuu silloin siksi, mitä se on - Kaikkivaltiaan Jumalan rakkauskirjeeksi Sinulle.
Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut
ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen
sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille
meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon
Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi
kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan
vanhurskauden. (2. Kor. 5:19–21)
Hyvä Jumala, kiitos oikeista opettajista. Anna minunkin löytää sellaisia.