Raamattu ei paikanna taivasta minnekään tässä luodussa maailmassa. Taivas on siellä, missä Jumala on kaikkena kaikessa. Se on ”tähtitarhain tuolla puolen”.

Raamatussa sanotaan: ”Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä.” (1. Tim. 6:16).
Emme siis tavoita Jumalaa emmekä taivasta avaruustutkimusohjelmilla emmekä edes ajatuksillamme. Hän itse on astunut esiin salatusta valtasuuruudestaan ja ilmoittanut meille sen, mitä myös taivaasta tulee tietää. Raamatussa, varsinkin Ilmestyskirjassa, on taivaasta moniakin kuvia, joita ei voi sommitella yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Millainen olisi kuution muotoinen kaupunki, jossa kadut ovat kultaa? Entä lakkaamaton, aina uudistuva ja haltioitunut jumalanpalvelus? Entä puutarha, jonka kauneudelle ei mikään täällä vedä vertoja? Mitä se on, että Jumala itse kuivaa silmistä kyyneleet?

Vanhat kirkonopettajat ovat puhuneet taivaasta ’Jumalan autuaallisena katselemisena’. – Ainakin minulle tässä on jo riittävästi syitä haluta päästä näkemään se kaikki!

Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan. (Ilm. 21:3)