Kerran eräs rikas mies kysyi Jeesukselta, miten saisi ikuisen elämän. Mies oli elänyt hyvin. Jeesus käski hänen myydä omaisuutensa, antaa rahat köyhille ja seurata sitten häntä. Mies synkistyi – vaatimus oli liikaa. Jeesuksen opetuslapset olivat ymmällään: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus vastasi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Tämä on kristinuskon vastaus. Meitä sitoo itsekkyys. Rakastamme itseämme enemmän kuin muita. Ponnistelumme pelastuksen saavuttamiseksi on itsekkyyttä - jotta minä pelastuisin! Onko meillä mitään toivoa? Kristinuskon vastaus eroaa kaikkien muiden uskontojen vastauksesta. Keskus ei ole ihminen eikä se, mitä ihmisen on tehtävä. Katse kääntyy Jeesukseen Kristukseen. Hän teki sen, mihin kukaan meistä ei pysty. Hän otti omakseen hävityn asiamme Jumalan edessä ja sovitti pahuutemme ristillään.
Jumalan sydämessä on nyt täydellinen anteeksiantamus. Evankeliumissa se ilmoitetaan meille. Omistamme sen uskolla. Uskossa Jeesukseen pelastumme taivaaseen. Kun minut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, tiedän elämäni kuuluvan Jumalalle. En yritä itse vastata elämästäni Jumalalle, vaan suostun siihen, että Jeesus vastaa minusta. Taivaaseen pääsystä voi olla varma, koska Jeesuksesta ja hänen työstään voi olla varma.
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus
ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu
ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.
(Ef. 2:8–9)
Pelastava usko ei ole ihmisen sisimmässä luonnostaan oleva ominaisuus, vaan se on ihmisen ulkopuolelta tuleva Jumalan lahja. Ihminen ei voi itse synnyttää uskoa eikä siis päättää uskoon tulemisestaan, vaan hän on kokonaan Jumalan työn varassa.
Jumala synnyttää uskon armonvälineiden välityksellä. Varsinainen armonväline on Jumalan sana. Kasteessa uskoa vaikuttava sana on yhdistyneenä veteen, ehtoollisessa leipään ja viiniin ja ripissä erityiseen anteeksiannon julistukseen.
Jumalan sanan välityksellä Pyhä Henki puhuttelee ihmistä, tulee hänen sydämeensä ja saa siellä aikaan uskoa. Uskon synnyttäminen ja vahvistaminen ovat Pyhän Hengen tärkeimmät tehtävät.
Jos mietit, onko sinulla uskoa tai onko uskosi riittävä, voit pyytää Jumalaa vahvistamaan uskoasi. Tämä on pyyntö, johon Jumala vastaa aina myöntävästi. Saat turvallisesti luottaa siihen, että Jumala antaa sinulle uskon riippumatta omista tunteistasi tai kokemuksistasi.
Seurakunnan yhteydessä Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen Kristuksen pelastajaksi ja vakuuttaa armon riittävän sinunkin kohdallasi. Usko ei ole omaa ponnistelua tai pinnistelyä vaan Jumalan teko ihmisessä.
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.
(Room. 10:17)
Uskova kristitty on seurakunnan jäsen. Hän elää yhteydessä toisten kristittyjen kanssa kuunnellen Jumalan sanaa, osallistuen rukoukseen, yhteiseen lähetystehtävään ja ehtoolliselle. Tämä kaikki vahvistaa uskoa ja varjelee siinä. Näin Pyhä Henki hoitaa kristittyä.
Jumalan käskyt velvoittavat kaikkia ihmisiä. Kristitty ei voi elää välittämättä rakkaan taivaallisen Isän tahdosta.
Jokaisella on oma ajallinen kutsumuksensa, ja Jumala tahtoo meiltä uskollisuutta palvellessamme lähimmäisiämme. Vaatimusten paineessa huomaamme kuitenkin äkkiä rajalliset voimavaramme. Tunnemme riittämättömyyttä. Houkutus tehdä vastoin Jumalan käskyjä kiusaa ja saa usein myös lankeamaan syntiin.
Ihmisessä – uskovassakin – elämän loppuun saakka asuva synti hangoittelee vastaan ja vääntää pois Jumalan tahdon tieltä. Siksi tarvitsemme jatkuvasti anteeksiantamusta, rukousta ja voimaa Jumalan sanasta.
Elämä uskossa ei kuitenkaan ole vain kieltäymyksiä ja ponnistelua parempaan. Kristitty elää Jumalan lapsen vapaudessa ja turvallisella mielellä, koska kaikki on lopulta armoa. Usko, toivo ja rakkaus annetaan meille lahjaksi Jeesuksessa Kristuksessa. Sen tähden kristitty tahtoo elää lähellä Jeesusta.
Jeesus sanoi:
Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä.
Pysykää minun rakkaudessani.
(Joh. 15:9)
Jumala, vedä minut tiellesi - lähelle Jeesusta. Älä päästä eksymään.
Pelastusvarmuus ei voi perustua mihinkään ihmisen tekoon tai tunteisiin, koska ne ovat aina epätäydellisiä ja vaihtelevia. Varmuus voi perustua vain Jumalan tekoihin ja lupauksiin.
Ensinnäkin, Raamattu opettaa Jumalan rakastaneen maailmaa ja tehneen sovinnon maailman kanssa Jeesuksen ristinkuolemassa. Jeesus on siis kuollut sinunkin puolestasi.
Toiseksi, jos sinut on kastettu, sinut on liitetty Jeesuksen pelastusteon osallisuuteen. Olet siis päässyt henkilökohtaisesti osalliseksi koko maailmalle kuuluvasta pelastuksesta.
Kolmanneksi, Raamattu opettaa sen, joka uskoo evankeliumin ja saa kasteen, pelastuvan.
Uskossa tärkeintä ei ole uskon vahvuus vaan sen kohde: Kristus ja Jumalan lupaukset. Oikeastaan usko on avuttoman kääntymistä pyytämään apua Jeesukselta, joka antaa synnit anteeksi, ja Raamattu lupaa: "Joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu". Tällainen uskokin on Jumalan lahja, ei ihmisen oma teko. Jos siis kastettuna käännyt Jeesuksen puoleen pyytämään syntejäsi anteeksi ja rukoilemaan pelastusta, olet taivaan tiellä.
Vahvistusta uskoosi saat ehtoollisesta ja siihen liittyvistä Jeesuksen lupauksista.
"Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen
elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. . . Joka syö minun
lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä."
(Joh. 6:54, 56)
Kaikki uskonnot vastaavat kysymykseen, miten ihminen voi elää hyvän elämän ja päästä lähelle Jumalaa. Kristinuskon vastaus on erilainen. Keskipisteenä ei olekaan ihminen vaan se, mitä Jumala on tehnyt.
Muut uskonnot ohjaavat tottelemaan jumalaa, tekemään hyvää tai yrittämään parhaansa, jotta saisi siunauksen elämäänsä ja saavuttaisi pelastuksen. Kristinuskon viesti on toinen: siunauksen saamiseksi ja pelastumiseksi kaikki on jo tehty puolestamme. Me emme voi pelastaa itseämme, mutta Jeesus sovitti syntimme, ja me pelastumme yksin armosta, ottamalla vastaan lahjan, jonka Jumala antaa.
Meidän ei tarvitse suorittaa saadaksemme Jumalan rakastamaan itseämme. Hän rakastaa – täydellisesti. Me saamme levätä uskossa Kristukseen ja palvella lähimmäistä Jumalan antamalla rakkaudella.
Kristinuskon ydin on Jumalan armo. Vain armo Kristuksessa pelastaa. Kaikki uskonnot, jotka rakentavat ihmisen oman yrityksen ja suorituksen varaan, vievät tuhoon ja epätoivoon.
Minä olen tie, totuus ja elämä.
Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin
minun kauttani."
(Joh. 14:6)
Herra, tahdon uskoa sinuun, mutta olen heikko ja epävarma. Auta minua!
Onhan heitä. Jumalan luomistyö ei suinkaan rajoitu vain tähän näkyvään ja aistein havaittavaan todellisuuteen, niin kuin ihminen ylpeydessään ajattelee. Emme me hallitse Jumalan luomistyötä. Jumalan maailma on paljon yltäkylläisempi, värikkäämpi, rikkaampi ja ihmeellisempi kuin luonnontieteillämme pystymme havainnoimaan.
Enkelit eivät kuitenkaan ole mikään kristillisen uskon pääasia, vaikka silloin tällöin eletäänkin jonkinlaista enkelibuumia. Kun luet evankeliumia, huomaat, että enkelit liittyvät Jeesuksen elämän merkittäviin käännekohtiin. He aivan kuin sanansaattajina alleviivaavat pelastuksemme perusteita. Heitä sanotaan myös palveleviksi hengiksi. He siis toteuttavat maan päällä Jumalan heille antamaa tehtävää. Ennen kaikkea he palvelevat sitä tarkoitusperää, että pääsisimme taivaaseen.
Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden. Hepr. 1:14