Maailmassa on monia pyhiä kirjoja. Raamattu on niistä yksi. Miksi juuri se eikä mikään muu, vaikkapa jokin paljon vanhempi kirja?

Nyt puhutaan asiasta, joka ei ole järkevän päättelyn eikä perustelujen asia. Kristitty ei voi millään järkisyillä todistaa epäilijälle, että Raamattu on yksinään Jumalan sana toisin kuin kaikki muut samaa itsestään väittävät kirjat. Emme me ole verranneet toisiinsa kaikkia vanhoja kirjakokoelmia ja päätyneet harkinnan jälkeen tiettyyn ratkaisuun niin kuin puhelimen ostaja. Vanhat luterilaiset opettajat ovat muotoilleet asian terävästi. Raamatulla on se ominaisuus, että se vakuuttaa itse lukijansa siitä, että se on Jumalan sanaa: Raamatun arvovalta ei nojaa kirkon päätöksiin, ei järkeilyyn eikä tuoreimpiin tutkimustuloksiin. Se ei nojaa mihinkään muuhun kuin Jumalan suuruuteen ja voimaan.

Juuri siksi Raamattunsa avaava ihminen voi edelleen vakuuttua siitä, että Jumala puhuu hänelle. Toinen ei ehkä vakuutu. Uskomme mukaan se on osoitus siitä, että Jumalan valo ei ulotu jokaiseen sydämeen.

Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. (1. Kor. 1:20–21)