On. Mutta on suuri virhe mitata sitä inhimillisillä mittareilla. Vuosisatojen ajan eri tavoin ajattelevat kristityt olivat yhtä mieltä siitä, että Raamattu on totta ja Jumalan sanaa. Erimielisyys koski vain tulkintaa. Noin puolitoista vuosisataa sitten historiallinen ja luonnontieteellinen tutkimus alkoivat kyseenalaistaa Raamatun totuuksia, ja kristityt vastasivat siihen eri tavoin. Osa pyrki osoittamaan Raamatun Jumalan sanaksi kumoamalla esitetyt tutkimustulokset. Sillä tiellä moni on edelleen. Hän on silloin huomaamattaan nielaissut koukun ja seuraavan ajattelutavan: ollakseen Jumalan sanaa, Raamatun on oltava sopusoinnussa meidän älymme ja tieteemme kanssa. Askartelu tämän ongelman kanssa viekin sitten energian kaikelta muulta.

Raamatun totuus ja jumalallisuus eivät perustu inhimilliseen ajatteluun eivätkä tieteeseen. Raamatun totuus perustuu siihen, että näin kirjoitettuna Jumala on ilmoittanut ihmisille itsensä ja tahtonsa. Kysymys on uskosta, joka on Jumalan lahja.
Jostakin syystä Tessalonikan torinkulmalla jotkut ohikulkijat tunnistivat ihmisten puheessa Jumalan kutsun. Sen Paavali ymmärtää Jumalan teoksi:

Lakkaamatta me kiitämme Jumalaa siitäkin, että kun julistimme teille Jumalan sanaa, te ette ottaneet sitä vastaan ihmisten sanana vaan sinä mitä se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa.
(1. Tess. 2:13)