Lue netistä 1. Kirje tessalonikalaisille luku 4 ja luku 5

Mikä on poisnukkuneiden asema? 4:13-18

Tessalonikan kristityt olivat oppineet, että viimeinen päivä on lähellä. Siksi he odottivat Jeesuksen pikaista paluuta. He elivät siinä toivossa, että Herra tulee pian takaisin ja kokoaa omansa taivaan iloon. Jeesuksen paluu ei tapahtunut niin pian kuin Tessalonikan seurakunta odotti. Herran paluun sijasta seurakuntaa kohtasi se suru, että muutamat sen jäsenistä kuolivat. Tämä herätti vakavan kysymyksen: Miten käy niiden, jotka ehtivät kuolla ennen Jeesuksen paluuta? Pääsevätkö he taivaaseen? Tessalonikan kristittyjen huoli saattaa tuntua meistä oudolta. Meillehän on selvää, että Jeesus pitää omistaan huolta myös ajallisen elämän päätyttyä. Tätä Tessalonikan kristityt eivät tienneet. Siksi he kyselivät Timoteukselta, kuinka poisnukkuneiden laita on. Timoteus kertoi seurakuntaa askarruttaneen kysymyksen Paavalille. Jakeissa 13-18 Paavali antaa tähän vastauksen. Apostolin vastaus ei ole yksityiskohtainen selvitys viimeisistä tapahtumista. Hän vastaa vain siihen kysymykseen, joka seurakuntaa vaivasi. Siksi jakeista ei saa lukea sellaista, mitä niissä ei sanota.

Ensiksi apostoli lohduttaa lukijoitaan puhumalla toivosta. Kristityillä on kestävä toivo, joka lepää kaikkivaltiaan Jumalan varassa eikä siksi voi raueta kuolemankaan hetkellä. Paavali palauttaa Tessalonikan seurakunnan mieleen sen, mitä Jeesukselle tapahtui. Hän kuoli, mutta kolmantena päivänä Jumala herätti hänet kuolleista. Kuolleiden, jotka ovat jättäneet tämän maailman uskossa Jeesukseen, osa on sama. Viimeisenä päivänä Jumala herättää heidät. Poisnukkuneiden puolesta ei siis tarvitse murehtia. He ovat osallisia taivaan ilosta aivan samoin kuin uskossa Jeesukseen elävät. Jeesuksen palatessa meidät kaikki, niin elävät kuin kuolleet, kootaan yhteen. Paavali päättää vastauksensa lohdulliseen sanaan: me saamme aina olla Herran kanssa. Elävät ja kuolleet seurakunnan jäsenet kohtaavat toisensa. Ilo Jeesuksen luona ei lopu koskaan.

Jakeiden 13-18 äärellä on syytä kiinnittää tarkempi huomio kahteen yksityiskohtaan. Ensinnäkin Paavali odotti Jeesuksen paluuta omana elinaikanaan. Vastatessaan seurakunnan kysymykseen Paavali lukee itsensä niiden joukkoon, jotka eivät ehdi kuolla ennen Herran paluuta. Jeesus ei kuitenkaan tullut takaisin niin pian kuin Paavali odotti. Jeesuksen sana, jonka mukaan vain Isä tietää viimeisen päivän ajankohdan, osoittautui todeksi. Tästä huolimatta Paavalin odotus ei ollut turha. Paavali osoittaa meille juuri oikean tavan suhtautua Jeesuksen paluuseen. Jokaisen kristityn tulee odottaa, että Jeesus palaa hänen elinaikanaan. Kun näin teemme, ymmärrämme, miksi joka hetki on oltava valveilla.

Toiseksi on huomattava, että Paavalin vastaus tessalonikalaisille on usein ymmärretty väärin. Yksi väärinymmärrys on ns. ylöstempaamisoppi. Sen mukaan uskovat temmataan tietyssä pelastushistorian vaiheessa taivaaseen, kun taas uskosta osattomat jatkavat elämää maan päällä. Paavali ei opeta näin. Hän puhuu kyllä seurakunnan tempaamisesta Herraa vastaan. Tämä tapahtuu kuitenkin vasta pasuunan kaikuessa, siis päivänä, jona Jeesus palaa takaisin. Vasta silloin uskovat kootaan Jeesuksen luo. Siihen asti seurakunta pysyy maan päällä. Jeesuksen palatessa elämä maapallolla ei jatku entistä rataa. Maailmanhistoria päättyy ja jokainen ihminen astuu Jumalan tuomioistuimen eteen.

Jeesuksen paluu 5:1-11

Kautta aikojen kristityt ovat olleet kiinnostuneita Jeesuksen paluun ajankohdasta. Aina on kyselty, milloin Jeesus tulee ja mikä on Jeesuksen paluuta ennakoiva merkki (ks. Matt 24:3). Kirkon historian aikana on esiintynyt suuri joukko opettajia, jotka ovat sanoneet tietävänsä Jeesuksen paluun päivämäärän. Kaikki he ovat erehtyneet. Paavali toimii juuri toisin kuin monet lopunajan profeetat. Hän ei ryhdy ennustamaan Jeesuksen paluun päivää eikä hetkeä, vaan tietää, että Jumalan aikataulua ei tunne kukaan muu kuin Hän yksin ja että ihmisen on turha ryhtyä arvailemaan Jumalan salattua päätöstä. Paavali toistaa sen, minkä hän on jo aikaisemmin Tessalonikassa puhunut. Jeesus tulee yllättäen, kuin varas yöllä (vrt. Matt 24:43-44). Juuri silloin, kun ihmiset luulevat kaiken jatkuvan entiseen tapaan, Jeesus palaa takaisin ja tämä maailmanaika päättyy.

Jakeessa 3 Paavali puhuu ihmiskuntaa kohtaavasta tuhosta. Jeesuksen palatessa jokainen ihminen joutuu Jumalan tuomioistuimen eteen. Kukaan ei pääse pakoon. Jokaiselle langetetaan tuomio tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Koska Jeesus palaa yllättäen, kristittyjen tulee olla jatkuvasti valveilla. Meidän tulee joka hetki olla valmiita astumaan Jumalan eteen. Mielessämme tulee olla kysymys: jos Jeesus palaa nyt takaisin, miten minun käy? Paavali kuvaa valvomista kahden sanaparin avulla: pimeys - valkeus, nukkuminen - valvominen. Ihmiset, jotka eivät välitä Jeesuksesta, elävät pimeydessä ja nukkuvat. Usein heidän elämänsä on sen mukaista: he elävät juuri niin kuin Jumala on kieltänyt. He elävät elämää, joka ei kestä päivänvaloa. Kristityt uskovat Jeesukseen. Siksi he elävät valossa ja valvovat. Meidän tulisi elää niin, että voisimme häpeilemättä tuoda kaikki tekomme, sanamme ja ajatuksemme päivänvaloon kaikkien nähtäviksi. Paavali puhuu raittiudesta. Tällä hän ei ilmeisesti tarkoita sitä, mitä me yleensä raittiudella ymmärrämme, vaan oikeaa Jumalan tuntemista.

Jakeessa 8 on jälleen tuttu teema: usko, rakkaus, toivo. Näiden kolmen tulisi hallita kristityn elämää. Jakeissa 9-11 Paavali muistuttaa lukijoitaan pelastuksen perustasta. Jeesus on kuollut ristillä meidän puolestamme ja kärsinyt sen rangaistuksen, joka kuuluu meille. Koska rangaistus on jo kärsitty, Jumala ei tuomitse Jeesukseen uskovia. Siksi meitä kohtaa viimeisenä päivänä Jumalan vihan sijasta pelastus. Jakeessa 10 Paavali puhuu vielä valvomisesta ja nukkumisesta. Nyt sanojen merkitys on toinen kuin edellä. Valvovilla Paavali tarkoittaa niitä seurakunnan jäseniä, jotka ovat elossa, nukkuvilla niitä, jotka ovat kuolleet. Paavali palaa siis siihen, mistä hän on jo edellä puhunut. Jeesuksen hankkima pelastus kuuluu niin elossa oleville seurakunnan jäsenille kuin uskossa Jeesukseen kuolleille.