Tätä kysymystä ihminen on pohtinut kautta aikojen. Jos on olemassa kaikkivaltias ja hyvä Jumala, miksi hän sallii sodat, nälänhädät, murhat ja muut elämää rikkovat asiat? Eikö hänellä olisi valta estää kaikki tämä?

Raamattu jättää tämän kysymyksen avoimeksi. Jotakin vastataan, mutta paljon kysymyksiä jää silti ilmaan. Yksi Raamatun näkökulmista on se, että maailmassa on paljon kärsimystä, joka on ihmisen itsensä aiheuttamaa. Ihmisen omaa aikaansaannosta ovat juuri sodat, väkivaltaisuudet, aviorikokset ja muut syvästi haavoittavat tilanteet. Niistä ihminen ei voi syyttää Jumalaa vaan joutuu katsomaan peiliin.

Maailmassa on kuitenkin paljon myös sellaista kärsimystä, joka ei ole ihmisen aiheuttamaa. Tällaisia ovat esimerkiksi monet sairaudet ja luonnonkatastrofit. Miksi Jumala ei estä näitä?
Tämä jää meille salaisuudeksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että erilaiset vastoinkäymiset ovat tilanteita, joiden kautta Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä. Ehkä kärsimyksen yksi tarkoitus on se, että ihminen muistaisi oman pienuutensa ja kääntyisi Jumalan puoleen. Toisaalta kärsimys tuo ihmisiä lähemmäksi toisiaan, ja Jumalan tahto on, että autamme hädässä olevia.

Lohtunamme ja toivonamme on sanoma ylösnousseesta Kristuksesta – kipujen ja kärsimysten voittajasta.

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. (Ps. 34:19)