Paholaisestakin Raamattu kertoo, joskin melko viittauksenomaisesti. Hän ei ole mikään hyvän Jumalan tasavertainen vastavoima, vaan kuuluu itsekin Jumalan luomakuntaan. Syy Paholaisen pahuuteen oli ilmeisesti se sama, mikä sittemmin sai ihmisenkin lankeamaan: ylpeys, halu nousta Jumalan vertaiseksi. Koska Jumalalla on täydellisen hyvä tahto luomakuntaansa nähden, tuon tahdon rikkominen merkitsee silkkaa pahaa. Niinpä Paholainen on jumalattomuuden ja Jumalan vastaisuuden ruumiillistuma (vaikkei hän ruumiillinen olekaan).

Miten Paholainen sitten toimii? Raamattu opettaa, että hän vaikuttaa ”tottelemattomissa ihmisissä”. Jos emme seuraa Jumalan tahtoa, seuraamme Hänen vastustajansa tahtoa ja kuulumme Paholaisen valtapiiriin. Puolenvaihto on tapahtunut silloin, kun voimme tunnustaa Jeesuksen Herraksemme ja Vapahtajaksemme.

Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. (Ef. 6:11–12)