Diakonissa Foiben suositus - Room 16:1-2

Paavali suosittelee Korintin naapuri- ja satamakaupungin Kenkre­an seurakunnan diakonissaa (kreikka: "diakonos", KR-1992: "pal­velija") Foibea. Osa tut­kijoista arveleekin, että juuri Foibe olisi toiminut Paa­valin "kuriirina" ja vienyt Rooma­laiskirjeen Roomaan. Tuona aikana erityisesti naiset tarvitsivat tällaisia suositus­kirjeitä mukaansa matkalle löytääkseen turvallisen majapaikan. Kristilliset seurakunnat muodos­tivatkin mainion vieraanvaraisuu­den verkoston ympäri Rooman valtakuntaa. Foibe pääsi nyt nauttimaan samasta avusta, jota hän oli antanut Kenkreaan tulleille kristityille. Olipa itse Paavalikin naut­tinut hänen avustaan (jae 2).

Foibe on koko Uuden testamentin ainut nimeltä mainittu naisdia­koni. Sen sijaan Roomalaiskirjeen 16. luvun terveisistä peräti 9 menee naisille, joten tässä jou­kossa hän ei ole ainut nainen. Foibe oli pakanakristitty, sillä hänen nimensä tulee kreikkalai­sesta valon juma­lasta (Apollos Foibos). On arveltu hänen olleen vapautettu orja. Monet orjat vapautettiin noin 30-vuotiaina, ettei isäntien orjien vanhennuttu olisi tarvin­nut huolehtia hei­stä. Meidän tulee muistaa, että tuolloin ihmisten keski-ikä oli huo­mattavasti nykyistä alhaisempi.

Terveisiä Rooman kristityille - Room. 16:3-16

Näissä jakeissa on kreikkalaisia nimiä (esimerkiksi Andronikos, Narkissos ja Apollos, jota tosin juutalaisetkin käyttivät), la­tinalaisia nimiä (esimerkiksi Ru­fus, Julia ja Urbanus) sekä muu­tamia juutalaisia nimiä (esimerkiksi Herodion ja Ma­ria). Osa nimistä oli yleisiä orjien nimiä (esimerkiksi Persis, Flegon ja Amplia­tus).

Naisia tervehdysten saajista ovat:
1. Foibe (jae 1)
2. Prisca (jae 2)
3. Maria (jae 6)
4. Tryfaina (jae 12)
5. Tryfosa (jae 12)
6. Persis (jae 12)
7. Rufuksen äiti (jae 13)
8. Julia (jae 15)
9. Nereuksen sisar (jae 15)

Prisca/Priscilla ja hänen miehensä Akylas/Aquila (latinaksi "ko­tka", jae 4) olivat alku­kirkon tunnetuimpia kristittyjä. Missä yhteydessä he vaaransivat henkensä Paavalin tähden, jää epävarmaksi. Eräs mahdollisuus olisi Efesoksen mellakka (vertaa 2 Kor 1:8-11 ja Apt 19:33). Heillä oli sama ammatti kuin Paavalillakin, teltantekijä (Apt 18:3).

Heidän kotonaan kokoontui seurakunta. Vaikka yhdessä kaupungissa oli (teolo­gisesti) vain yksi seurakunta, käytännössä jouduttiin ko­koontumaan monessa kodissa, sillä mitään kirkkorakennuksia ei ollut ennen kuin keisari Konstanti­nuksen käännyttyä kristityksi ja kristinuskon muodostuttua Rooman "valtio- u­skonnoksi" (=300-luvulla).

Epainetus (jae 5) oli ensimmäinen Aasian maakunnassa (=Efesoksen ympäristö) kas­tettu mies. Yleensä ensimmäisenä kastetuilla oli seurakunnissa luottamus- ja johtotehtäviä.
Maria (jae 5) on jäänyt meille tuntemattomaksi seurakunnan työn­tekijäksi ("näh­nyt paljon vaivaa teidän hyväksenne").

Kymmenes nainen?

Andronikus ja Junia (jae 7) olivat olleet vangittuina yhdessä Paavalin kanssa. He olivat juutalaisia ("heimolaisilleni") ja kääntyneet kristityiksi ennen Paavalia. Paavali kutsuu heitä "arvossa pidetyiksi apostolien joukossa". Apos­tolilla voitiin tarkoittaa kolmea eri ryhmää:
1. Ne kaksitoista (näin erityisesti Luukas)
2. Jeesuksen valtuuttamat ja lähettämät työntekijät (näin eri­tyisesti Paavali)
3. Yleensä lähetystyöntekijä

Osassa käsikirjoituksia jälkimmäinen nimi on Junias, eli miehen nimi.
Jos oikea vaihtoehto on Junia/Julia, silloin luettelossa olisi kaikkiaan kymmenen naista ja Andronikus ja Junia/Julia olisivat toden­näköisesti aviopari.

"Terveisiä Narkissoksen talonväkeen kuuluville, jotka ovat Her­ran omia" (jae 11) voi­daan tulkita kahdella tavalla:
1. Perheen pää, Narkissos, ei ollut kristitty, mutta osa perhe­kunnasta oli.
2. Osa perhekunnasta ei ollut kristittyjä, mutta Narkissus oli.

Tryfainan ja Tryfosan (jae 12) samantapaisten nimien perusteella on arveltu heidän olleen sisaruksia.
Osa tutkijoista pitää jakeessa 13 mainittua Rufusta Simon Kyre­neläisen poikana (Mark 15:21), mutta asia jää oletuksen asteel­le.
Jakeen 15 Filologos ja Julia olivat ilmeisesti aviopari.

Pyhä suunanto (jae 16) liittyi jumalanpalvelukseen, jossa juuri ennen ehtoollisen viettoa miehet suutelivat toisiaan ja naiset toisiaan merkkinä kristittyjen yh­teydestä (katso myös 1 Kor 16:­20, 2 Kor 13:12, 1 Tess 5:26 ja 1 Piet 5:14).

Pysykää siinä, minkä olette oppineet - Room. 16:17-20

Tätä jaksoa on arveltu Paavalin omakätisesti kirjoittamaksi (ve­rtaa Gal 6:11). Paavali käytti kirjureita, niin myös Rooma­lais­kirjeen kirjoittamisessa (jae 22, vertaa myös 1 Kor 16:21). Oli luonnollista, että kirjeen loppuun laitettiin oma­kätinen terveh­dys; voisi myös puhua kirjeen aitouden varmennuksesta. Samaan suuntaan viittaa sekin, että jakso päättyy siunaukseen ja seuraavana on Paavalin työtovereiden tervehdyksiä.

Olipa teksti Paavalin itsensä tai kirjurin kirjoittamaa, siinä varoitetaan seura­kuntaa harhaopettajista. Paavalilla oli tapana liittää kirjeidensä loppuun tällai­nen varoitus. Oikea oppi on alusta asti ollut monella tavalla ja monelta suunnal­ta uhattu.
Harhaopettajat olivat hyviä puhujia, mutta he "palvelivat omaa vatsaansa", eivätkä Kristusta ja hänen evankeliumiaan (jae 18). He eivät siis ole luvussa 14 mainittua "heikkoja kristittyjä", kuten joskus on väitetty.

"Vatsa" tarkoitti yleensä lihallisuutta ja aistillisuutta (ver­taa Fil 3:18-19).

Kristuksen seuraajien ei tule kulkea kaikkien uusien opettajien perässä, vaan pysyä siinä, minkä ovat apostoleilta oppineet (jae 17).

Paavalin työtovereiden tervehdykset - Room. 16:21-24

Ensimmäisenä Paavalin työtovereista tervehdyksensä lähetti Timo­teus, joka oli Paavalin tärkeimpiä työtovereita. Hänen äitinsä oli juutalainen, mutta isä oli kreikkalainen (Apt 16:1).

Lukios, Jason ja Sosipatros ovat juutalaisia nimiä. Sosipatros lienee sama hen­kilö kuin Apt 20:4:ssä mainittu Sopatros, joka matkusti Paavalin mukana Korin­tista Jerusalemiin. Roomalaiskirje on kirjoitettu juuri ennen tuota matkaa (Room 15:23-25).

Oli harvinaista, että kirjuri liitti kirjeeseen omat terveisen­sä, mutta Tertius olikin enemmän kuin kirjuri, hän oli myös us­konveli (jae 22). Tertius, joka mer­kitsee "kolmas" ja jakeen 23 Kvartus ("neljäs") olivat yleisiä orjannimiä. "Vasta­painoksi" Erastus oli korkea-arvoinen virkamies, kaupungin rahainhoitaja, "eko­nomi".

Myös Paavalin isäntä, Gaius, lähetti terveisiä (jae 22). 1 Kor 1:14:ssä Paavali mainitsee kastaneensa Korintissa Gaiuksen, ehkä kysymyksessä on sama henkilö.

Tämäkin jakso päättyy siunaukseen (jae 24: "Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kaikkien kanssa"), joka puuttuu vanhimmista käsikir­joituk­sista ja on siksi jätetty pois varsi­naisesta tekstistä.

Ylistäkää Jumalaa! - Room. 16:25-27

Kirje päättyy Paavalille tyypilliseen pitkään virkkeeseen, ja­keet 25-27 ovat todellakin vain yksi pitkä virke. Kirjeen alus­sahan oli peräti kuusi ja puoli jaetta pitkä virke (Room 1:1-7). KR-1938 kääntää jakeet yhtenä virk­keenä, sen si­jaan uudessa Kirkkoraamatussa virkkeitä on neljä.

Jumalan pelastussuunnitelma oli yllätys, salaisuus ihmisille (jae 25). Yhä tänään­kin Jumalan viisaus (jae 27) on luonnolli­selle ihmiselle järjettömyyttä. Vain Pyhä Henki voi avata meille ristin salaisuuden.

Roomalaiskirjeen loppu on kuin pilkahdus taivaasta, jossa ylis­tetään Jumalaa jatkuvasti (Ilm 7:9-12). Jumalan ylistyskin on täällä ajassa puutteellista, sen sijaan taivaassa kaikki on täy­dellistä.

Kaikella toiminnallaan, myös Roomalaiskirjeen kirjoittamisella, Paavali halusi olla johtamassa ihmisiä taivaaseen, meidän jokai­sen oikeaan määränpäähän.

Älköön kukaan meistä unohtako, minne olemme matkalla!