Ehtoollinen on kastettujen kristittyjen ateria. Luterilaisessa kirkossa ehtoolliselle saavat  osallistua itsenäisesti rippikoulun käyneet ja konfirmoidut. Näin on haluttu varmistaa, että osallistujat ymmärtävät ehtoollisen merkityksen ja erottavat pyhän aterian tavallisesta syömisestä ja juomisesta. Tällä tavalla opetetut lapsetkin saavat nauttia ehtoollisen vanhempiensa tai kummiensa seurassa. Muutkin saavat tulla siunattaviksi.

Joskus ehtoolliselle menoon on korkea kynnys. Tarkoitan kynnystä, joka on ihmisen mielessä. Tuntuu, ettei minusta ole ehtoolliselle. Tuntuu, että minun pitäisi olla parempi ja uskoni vahvempaa. Jos näin ajatellaan, asiat ovat menneet päälaelleen. Ehtoollinen ei ole meidän hyvyytemme esittelyä varten. Se ei ole onnistuneiden kokoontuminen. Päinvastoin: ehtoollinen on niitä varten, jotka tarvitsevat anteeksisaamista. Ehtoollisella syntisten Ystävä ja Vapahtaja armahtaa epäonnistuneita. Ehtoollinen on kaikille niille, jotka tarvitsevat anteeksiantoa. Niille se ei ole, jotka eivät tarvitse Jeesusta.

Raamattu varoittaa siitä mahdollisuudesta, että syö ja juo Kristuksen ruumiin ja veren tuomiokseen. Jotkut niistä, joille aikanaan sanottiin tämä varoitus, viettivät ehtoollista niin, etteivät huomanneet nauttineensa ehtoollista. Syötiin ja juotiin, joku saattoi olla juovuksissa, ja ehtoollisleipä ja -viini tuli syötyä ja juotua muun ohessa huomaamatta. Paavali kirjoittaa, että se, joka nauttii ehtoollisen ajattelematta, että kyse on Kristuksen ruumiista, syö ja juo tuomiokseen. Varoitus on usein ymmärretty niin, että se kieltää niiden tulon ehtoolliselle, jotka eivät ole hyviä tai joiden usko ei ole vahvaa. Siitä ei siis ole kyse.

Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. (1. Kor. 11:26)