Kristityt viettävät ehtoollista, pyhää ateriaa, Jeesuksen käskystä. Aina kun sitä vietetään, luetaan ehtoollisen asetussanat. Ne on koottu Raamatun kohdista, joissa kerrotaan, mitä tapahtui Jerusalemissa viimeisenä iltana ennen Jeesuksen kuolemaa. Jeesus vietti opetuslastensa kanssa ehtoollista ja käski heidän tehdä usein samalla tavalla tuon illan jälkeen.

Ehtoollisen asetussanoissa todetaan, että leipä, jota ehtoollisella syödään, on Jeesuksen ruumis. Ja viini on uusi liitto hänen veressään. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo viinistä myös, että se on hänen verensä. Jeesuksen ruumis ja veri ovat siis siinä, missä vietetään ehtoollista. Se tarkoittaa, että hän on siinä. Jeesus on läsnä ehtoollisenvietossa erityisellä tavalla. Me kohtaamme hänet ja hän kohtaa meidät. Kun mietit, minne pitäisi mennä, jotta pääsisit lähelle Jeesusta, mene ehtoolliselle. Juuri tämä on ehtoollisen suuri ihme: Jeesus on paikalla ja hoitaa meitä.

Ehtoollisella ei aina – ei ehkä useinkaan – tunnu siltä, että kohtaa Jeesuksen. Meidän tunteemme eivät tuo Jeesusta jonnekin tai estä häntä tulemasta. Hän on siellä, missä hän on luvannut olla riippumatta siitä, tuntuuko meistä siltä vai ei. Hän on luvannut olla ehtoollisessa – leipä on hänen ruumiinsa ja viini hänen verensä.

Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (Matt. 26:26–28)

• Sukella syvemmälle: Vähä Katekismus - Alttarin sakramentti