Minut on kastettu joskus kauan sitten. Mitä merkitystä sillä on nyt? Vai onko mitään?

Ainakin minua kasteeni muistuttaa aivan valtavasta asiasta. Kun olin pieni ja minut kastettiin, minun ei tarvinnut tehdä, osata, jaksaa, onnistua tai muuttua. Ei jonkin verran tai edes vähän. Sellaisena kuin olin - tekemättä, osaamatta tai muuttumatta paremmaksi - kelpasin Jumalalle. Kelpasin sen takia, että Jeesus on kuollut puolestani ja sovittanut minut Jumalan kanssa. Jos silloin oli näin, näin on nytkin. Tästä kasteeni muistuttaa.

Mitä jos joka aamu sanoisimme itsellemme, mistä kaste muistuttaa: Tällaisena kuin olen, olen Jumalan oma ja matkalla taivaaseen. Tällaisena kuin olen, saan turvautua Jeesukseen. Tästä saa hyvää mieltä ja kiitollisuutta sekä voimaa elää kristittynä ja toteuttaa edes vähän Jumalan tahtoa.

Raamattu opettaa, että pelastumme armosta. Armosta pelastuminen on juuri sitä, että saa olla Jumalan oma ansaitsematta sitä ja pääsee ikuiseen elämään sellaisena kuin on. Nämä saa Jeesuksen ansiosta. Pelastus armosta on jokaisella, joka on kastettu ja uskoo Jeesukseen.

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. (Ef. 2:8)