Roomalaiskirje 13 - Kristityt ja valtiovalta
Elättelikö Paavali ihannekuvaa yhteiskunnasta?
Tämän luvun yhteydessä Paavalia on usein syytetty sinisilmäisyydestä, idealismista yms. On kuitenkin muistettava, että Paavali oli monin tavoin (vertaa 2 Kor 11:23-33) joutunut kärsimään uskonsa takia, myös yhteiskunnan vallanpitäjien toimesta.
Ei Paavali kuvitellut maallisen esivallan aina olevan paras mahdollinen. Kyllä hän - omakohtaisten kokemusten kautta - tiesi, että esivalta voi käyttää myös väärin Jumalalta saamaansa valtaa. Siitä huolimatta Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen kolmannentoista luvun. Sen tähden meidän on otettava Paavali tässäkin yhteydessä tosissamme. Eikä luku ole vain Paavalin yksityisajatuksia, vaan siinä meille puhuu kaikkivaltias Jumala.
Kaksi hallitusvaltaa - Room. 13:1-7
Paavalin ajan juutalaisuudessa oli kolme erilaista suhtautumistapaa maalliseen esivaltaan.
- Varsinkin diasporassa - eli hajaannuksessa, siis Israelin ulkopuolella - eläneet juutalaiset näkivät Paavalin tavoin Rooman valtiomahdin myönteisesti.
- Selootit halusivat asevoimin kukistaa jumalattoman esivallan.
- Essealaiset halusivat vetäytyä syrjään koko yhteiskunnasta, omaan hengelliseen yhteisöönsä autiomaahan.
Paavalilla olisi siis ollut muitakin malleja kirkon ja yhteiskunnan välisten suhteiden ratkaisemiseksi.
Paavalin kantaa voidaan perustella Rooman vallan mukanaan tuomilla eduilla:
- Sodat olivat loppuneet. Aikaisemmin erilaiset pikkuvaltiot olivat lähes jatkuvasti kahakoineet keskenään. Rooman ajan rauhaa (pax Romana) pidetäänkin yhtenä pisimmistä rauhan kausista, mitä Eurooppa on kokenut.
- Erilaiset rosvojoukot ja merirosvot oli rauhoitettu.
- Rooma soi evankeliumin julistamiselle hyvät leviämismahdollisuudet, koska oli yhteinen kieli (kreikka) ja suuren valtakunnan eri osia yhdistivät hyvät tiet.
Kuitenkaan Paavali ei lähde "hyötyajattelusta": Rooman vallan alle on alistuttava, koska siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Paavalin tärkein näkökulma on se, että esivalta on Jumalan asettama; se on saanut valtansa Jumalalta. Sitä vastaan nouseminen olisi merkinnyt Jumalaa vastaan nousemista. Siitä eristäytyminen olisi merkinnyt Jumalan tahdosta kieltäytymistä.
Paavali näki myös sen, että esivallan vaihtoehto oli anarkia, sekasorto. Huonokin esivalta oli - ja on - parempi vaihtoehto kuin ei esivaltaa lainkaan. Olemme joskus lukeneet lehdistä, mitä tapahtuu, kun suurkaupungin sähköt katkeavat: kauppoja ryöstetään, ihmisiä pahoinpidellään jne.
Esivaltaakin voi käyttää väärin
Silti Paavali ei kuvitellut, että esivalta aina toimisi asettajansa eli Jumalan tahdon mukaisesti. Rooman valtiota rasittivat kristittyjen silmissä siveettömyys, jota usein jopa rohkaistiin; paikoitellen ankara verotus ja se, että se oli pakanallinen, keisaria palvottiin jumalana.
Alkukirkossa nähtiin, että esivaltakin voi turmeltua siinä määrin, ettei sen käskyjä pidä noudattaa. Silloin, kun esivalta pyrkii kieltämään uskon Jumalaan, silloin "ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt 5:29). Ensimmäiset kristityt kieltäytyivät palvelemasta keisaria jumalana. Jos sitä heiltä vaadittiin, he mieluummin kuolivat kuin kielsivät uskonsa.
Ehkä eräänlaisen testin siitä, milloin esivalta on turmeltunut - siirtynyt Jumalan palvelijasta Saatanan palvelijaksi - antaa jae 3: jos esivalta alkaa rankaista niitä, jotka tekevät hyvää, asiat ovat väärällä uralla. Jumalaton esivalta vetää päälleen Jumalan tuomion. Kun Rooma oli riittävän heikko sisäisesti, tulivat germaanikansat ja hävittivät tuon valtavan valtakunnan. Samalla tuli esiin hyvän esivallan merkitys: Rooman rauhallisia oloja seurasi germaanien voiton jälkeen sekasorto.
Jakson lopuksi Paavali ottaa esiin muutamia "käytännön sovellutuksia": verojen ja tullien maksaminen oli merkki esivallan hyväksymisestä (jakeet 7-8, vertaa Matt 22:21). Vero tarkoittaa välitöntä veroa, joka maksettiin jokaisesta henkilöstä, siis "päävero". Tulleja taas kannettiin tavaroista, kun ylitettiin hallinnollisia rajoja; se oli siis valtakunnan sisäinen maksu, "välillinen vero."
Pelkkää historiaa?
Meidän suomalaisten kristittyjen ei tarvitse pelätä esivaltaa. Ehkä valittelemme kovaa verotusta ja koemme, että nyky-yhteiskuntamme suosii liikaa ei-kristillisiä arvoja, mutta mitään vakavia ristiriitoja meillä ei esivallan kanssa ole.
Tiedämme kuitenkin, että kaikkialla asiat eivät ole yhtä hyvin. On maita, joissa on lailla kielletty kristityksi kääntyminen. On maita, joissa kristittyjä vainotaan. On maita, joissa kristittyjä syrjitään.
Yksi ongelma, jonka tämän päivän suomalainen kristitty kohtaa esivallan kanssa, lienee jakeen 4 "miekan kantaminen". Se voidaan tulkita - ilmeisesti aivan oikein - nimenomaan viittaukseksi yhteiskunnalliseen tuomiovaltaan, teloitushan suoritettiin Roomassa miekalla. Paavalin "tunnus", symboli, miekka, tulee nimen omaan siitä, että hänet kristillisen perimätiedon mukaan teloitettiin miekalla.
Mutta toistakaan, mm. Lutherin edustamaa, tulkintaa ei voi pitää vääränä: myös asepalvelus on osa Jumalan säätämystä. Jos haluamme kieltää esivallalta armeijan ylläpidon, silloin olisi loogisuuden nimessä kiellettävä myös poliisilaitos, koska molemmissa on kysymys pahan hillitsemisestä (väkivallankin avulla). Kuinka moni aseistakieltäytyjä olisi valmis tyhjentämään Suomen vankilat ja lopettamaan poliisilaitoksen?
Valitettavan usein aseistakieltäytymiseen liittyy itsekkäät vaikuttimet: kyllähän tätä maata on puolustettava, mutta tehkööt muut sen minun puolestani. Kristitty ei tässäkään kohdassa voi vaatia itselleen erivapauksia, vaan hänen on kannettava Jumalan esivallalle antamista oikeuksista ja velvollisuuksista myös hankalat ja raskaat.
Tämä jakso oli uskonpuhdistaja Martti Lutherille tärkeä. Hänenkin kohdallaan on hyvä muistaa, ettei esivalta aina kohdellut häntä oikeudenmukaisesti: hänethän julistettiin paitsi kirkonkiroukseen myös valtakunnankiroukseen.
Luther opetti kahta regimenttiä, kahta hallitusvaltaa. Jumala on antanut maailmaan kaksi hallitusvaltaa, joista toinen on maallinen ja toinen hengellinen. Maallinen hallitusvalta hallitsee lain avulla. Hengellinen hallitusvalta hallitsee evankeliumin avulla. Näitä ei pidä sekoittaa: maallista valtaa ei pidä yrittää hoitaa evankeliumilla eikä hengellistä lailla. Tällainen sekoittaminen on paitsi vahingollista myös vaarallista.
Vaikka Suomessa ei kristittyjä suorastaan vainota, on kuitenkin paljon asioita, joissa kristillisen kannan ottaminen voi merkitä vähemmistöön joutumista, joskus suorastaan vainoa. Esimerkiksi lainsäädännössämme on tietyissä kohdin valittu selvästi ei-kristillinen kanta (abortti, avoliitto jne.)
Velkana rakkautta - Room. 13:8-10
Paavali palaa puhumaan rakkaudesta. Paavali tiivistää lain toisen taulun (käskyt 4-10) lauseeseen: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (jae 9). Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä on lain suurin käsky, hän nosti esiin Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen (Matt 22:34-40). Taustalla on myös 3 Moos 19:18.
Uskonpuhdistaja Martti Luther sanoi tämän käskyn olevan sellaisen, jota kukaan ei voi paeta. Jokainen tietää, mitä haluaisi itselleen tehtävän ja mitä ei haluaisi itselleen tehtävän. Kukaan ei voi vedota tietämättömyyteen.
Paavali sanoo, ettei rakkauden velka tule koskaan kokonaan maksetuksi. Aina on uusia mahdollisuuksia tehdä hyvää lähimmäisille.
"Rakkaus toteuttaa koko lain" (jae 10). Tätä ei pidä ymmärtää siten, että rakkaus täyttäisi lain vaatimukset. Emme me edes kristittyinä siihen pysty. Paavali tarkoittaakin lauseella sitä, että rakkauden mukaan elävä toimii niin kuin laki hänen haluaisi toimivan. Olemme oikeassa suunnassa, vaikka emme pystykään kulkemaan tietä loppuun asti.
Päivä on lähellä - Room 13:11-14
Paavali vertaa maallista elämää yöhön ja tulevaa iankaikkista elämää päivään. Pääsy iankaikkiseen elämään on joka päivä lähempänä kuin aikaisemmin. Kristityn onkin hylättävä nykyiseen maailman elämäntapa ja elettävä uuden, taivaallisen elämäntavan mukaisesti.
Paavalin ajan Rooman ja nykypäivän Suomen elämää voidaan hyvällä syyllä verrata toisiinsa. Molempia hallitsevat seksuaalisuus ja nautinnonhalu. Kristityn on kuitenkin hylättävä ne ja pukeuduttava Jeesukseen Kristukseen (kristityn "taisteluvarustuksesta" tarkemmin Ef 6:10-20).
Sekä Paavalin että Jeesukseen kehotus lopunaikoja odottaville kristityille on sama: valvokaa. Tuo kehotus on sitä tärkeämpi, mitä lähempänä aamunkoitto on.