Roomalaiskirje 8 - Jumalan turvissa
Elämä Hengen johdatuksessa - Room. 8:1-11
Paavali aloittaa kahdeksannen luvun yhteenvedolla kaikesta edellä sanomastaan: Kristuksen sovitustyön tähden kadotustuomiolla ei enää ole valtaa kristittyyn.
Paavali tuntuu suorastaan jankuttavan tätä: yksin Kristus pelastaa meidät. Jo varhaisessa kirkossa oli tässä asiassa ongelmia, siksi Paavali ei väsy kertaamasta asiaa. Galatalaiskirje ennen kaikkea kertoo meille, että Paavalilla oli tässä kohdin vastustajia, ns. judaisteja, jotka opettivat, ettei Kristuksen työ yksin riitä, vaan tarvitaan ihmisen tekoja, ennen kaikkea he vaativat ympärileikkausta pelastuksen ehtona. Mutta Paavali ei ollut valmis mihinkään kompromisseihin tai sovitteluratkaisuihin tässä kysymyksessä (vertaa Gal 5:1-6): pelastus on joko yksin Kristuksesta tai sitten Kristuksen työllä ei ole mitään sijaa pelastuksessa, vaan ihminen pelastuu omilla teoillaan.
Kristuksen sovitustyöstä ei voi ottaa mitään pois, mutta siihen ei voi myöskään mitään lisätä.
Paavalin mukaan ei-kristitty on synnin vanki, orja, sillä hänen on mahdoton vaeltaa Hengen johdattamaa elämää (jakeet 8-9). Hänen elämässään on siis vain yksi vaihtoehto: elämä lihan mukaan.
Sen sijaan kristityn elämässä on kaksi vaihtoehtoa: hän voi joko seurata Hengen johdatusta tai langeta lihan tekoihin. Tämä aiheuttaa taistelun kristityssä: vanha ja uusi taistelevat herkeämättä keskenään. Saatana yrittää saada kristityn pois Hengen viitoittamalta tieltä.
Kristityllä on myös uusi suunta elämälleen; myös aivan kirjaimellisesti: kadotukseen johtava tie on vaihtunut taivastieksi. Mutta Hengen johdatuksesta on myös mahdollista poiketa, on mahdollista palata vanhalle syntitielle.
Ei-kristitty siis on sidottu - vaikka usein väitetään juuri päinvastoin - hän on sidottu syntiin, sen sijaan kristityllä on mahdollisuus elää vapaana synnin vallasta. Tämä vapaus on mahdollista vain Hengen avulla.
Jakeesta 1 on uudessa käännöksessä jätetty pois "nyt"-sana. Mukaanottaminen olisi kuitenkin ollut perusteltua, sillä tuolla sanalla Paavali muistuttaa lukijoitaan, että vain Kristuksessa oleville (=nyt) ei ole kadotustuomiota, muita se yhä kohtaa.
Kenellä on Pyhä Henki?
Kahdeksannessa luvussa Paavali mainitsee Pyhän Hengen kaikkiaan 20 kertaa, kun hän on maininnut hänet tähän mennessä vain neljästi (Room 1:4, 2:29, 5:5 ja 7:6). Jakeissa 9-11 Paavali käsittelee kysymystä kristityn ja Pyhän Hengen suhteesta. Paavalin käsitys asiasta on täysin selvä: jokaisella kristityllä on Pyhä Henki; Pyhä Henki asuu jokaisessa kristityssä.
On täysin epäraamatullista jaotella kristittyjä tässä kohden kahteen ryhmään: niihin, joilla on Pyhä Henki ja niihin, joilla ei ole Pyhää Henkeä.
Pyhän Hengen ja kristittynä olemisen yhteys on selvää Paavalin pelastuskäsityksestä lähtien: Jumala - nimenomaan Pyhän Hengen työn kautta - kutsuu ihmistä ja pelastaa hänet. Pelastus on siis Pyhän Hengen työtä meissä. Sama asia tulee selväksi myös Paavalin pyhitysopin avulla: pyhitys, elämä kristittynä, on mahdollista vain Pyhän Hengen avulla, sekin on Hengen työtä meissä (vertaa myös jakeet 26-27).
Entäpä sitten Hengellä täyttyminen, josta on puhuttu erityisesti karismaattisen liikkeen yhteydessä. Kysymyksessä on selvästi yksi armolahjoista, joita Paavali käsittelee laajemmin 1 Kor 12-14:ssa. Paavalin kanta armolahjoista on myös hyvin selvä: kullakin kristityllä on oma armolahjansa, kaikilla ei kuitenkaan ole samaa (1 Kor 12:4-11). Emme siis voi vaatia kaikilta kristityiltä samaa armolahjaa, oli se sitten Hengellä täyttyminen tai kielilläpuhuminen. Henki jakaa kullekin, niin kuin hän itse tahtoo. Emme me voi määräillä Jumalaa tässäkään asiassa.
"Jokaisessa kristityssä asuu Pyhä Henki" on Paavalin mukaan sama kuin se, että Kristus itse asuu meissä (jae 10). Kristus haluaa olla meissä hallitsijana, ei vain vieraana. Jos me osoitamme hänelle pienen osan elämästämme, "vierashuoneen", ja sanomme: "Ole sinä vain siellä, sunnuntaina ja muina kristillisinä aikoina sinä saat vaikuttaa elämääni!" voi tämä merkitä sitä, että Kristus poistuu elämästämme. Ei Kristus halua olla vain vieras elämässämme, vaan kaikkea hallitseva isäntä! Jos emme anna hänellä hallintavaltaa koko elämäämme, on syytä pelätä, että hän voi jättää tuon vieraan-osan, jonka olemme hänelle varanneet.
Kohtalonyhteys Kristuksen kanssa - Room. 8:12-17
Kristitty ei enää tuskaile lain vaatimusten alla: ne kaikki on jo täytetty Golgatan ristillä, jossa Jeesus sovitti meidän menneet ja tulevat rikkomuksemme. Siksi emme ole velassa laille, vaan Kristukselle.
Kristus oli luonnoltaan, olemukseltaan, Jumalan Poika, mutta myös me kristityt olemme Jumalan lapsia, tosin lapseksiottamisen, adoption, kautta. Luonnostammehan me olemme Jumalan vihollisia (Room 5:10). Mutta kun Jumala on ottanut meidät lapsikseen, meillä on oikeus lähestyä häntä yhtä luottavaisesti kuin Jeesus ('abba' on arameaa eli Jeesuksen äidinkieltä); Jumala on meidän Isämme. Jeesus opetti seuraajilleen nimenomaan Isä meidän-rukouksen, kun opetuslapset pyysivät häntä opettamaan rukouksesta.
Jos Jumala on meidän Isämme, niin me olemme myös Jumalan perillisiä. Mutta samoin kuin Kristus joutui kärsimään, samoin kristitytkin saavat varautua myös maksamaan kristittynä olemisesta. Missään ei ole luvattu Kristuksen seuraajille huoletonta tai vailla vaikeuksia olevaa elämää.
Jo nyt ja kuitenkin vasta tulevaisuudessa - Room. 8:18-25
Kärsimyksemme eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, mikä meitä odottaa taivaassa. Taivasosamme ei siis ole mikään hyvitys ajallisen elämän vaikeuksista, vaan paljon (satakertaisesti Mark 10:30) enemmän; siihen sisältyy myös yllätys.
Koko luomakunta odottaa "uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee" (2 Piet 3:13). Vaikka kristityt ovat jo täällä "vaivanajassa" Jumalan lapsia, he tietävät, että paras on kuitenkin vielä edessäpäin. Voisimme puhua taivasikävästä, halusta siirtyä tästä elämästä tulevaan (vertaa 2 Kor 5:1-6).
Tässäkin kohden on vaara tehdä lupauksesta lakia: "Jos et kaipaa pois tästä ajasta, et ole todellinen kristitty!"-tyyliin. Meidän on nähtävä, että moni asia sitoo meitä tähän aikaan: ystävät, sukulaiset jne. On myös tunnustettava, että tuntematon tulevaisuus pelottaa meitä. Kun meidän aikamme tulee, Jumala kyllä valmistaa meidät siihen!
Kristitty elää siis jännityksen alla: hänellä on Pyhä Henki todistuksena ja esikoislahjana - viittaus sadonkorjuun ensihedelmään, joka annettiin uhriksi - tulevasta taivasosasta, mutta tuo osa on kuitenkin tässä ajassa loppuun asti toivon asia. Jumalan lapsen täydellinen osa kohtaa meitä vasta taivaassa, täällä ajassa me olemme loppuun asti lihamme ja monen muun taakan alla.
Jumalan suunnitelmat toteutuvat Hengen vaikutuksesta - Room. 8:26-30
Vajavaisuutemme tulee näkyviin myös siinä, ettemme aina jaksa tai edes tiedä, mitä meidän pitäisi rukoilla. Pyhä Henki on ottanut kristityt niin kokonaisvaltaiseen hoitoon, että hän auttaa meitä tuossakin tilanteessa.
Jumala tietää kaiken, mikä meitä kohtaa. Siksi kaikki myös palvelee meidän taivasmatkaamme, jopa kiusauksetkin (1 Kor 10:13). Kiusauksien hetkellä ei vain aina ole helppo tätä nähdä tai hyväksyä. Siksi onkin syytä opetella kyselemään: "Mitä Jumala haluaa tämän asian kautta minulle opettaa/sanoa?" Vaikeuksien ja Jumalan hyvän tahdon yhdistäminen tekee vaikeuksien kohtaamisen helpommaksi.
Jakeissa 29 ja 30 on Paavalin ennaltamääräämis- eli predestinaatio-opin perusta. Luther piti yhtenä pääteoksistaan "Sidottua ratkaisuvaltaa". Tuo teos, kuten myös predestinaatio-oppi, voi olla äärimmäisen vapauttava tai äärimmäisen ahdistava.
Vapauttavaa on nähdä - kuten Paavali jakeissa 33-39 todistaa - että pelastus on varma, koska se on Jumalan kädessä. Juuri tähän Paavali tähtää: Jumala on jo ennen aikojen alkua päättänyt pelastaa koko ihmiskunnan. Jeesus kuoli kaikkien ihmisten kaikkien syntien edestä. Tätä kutsua vanhurskauteen tarjotaan kaikille, mutta kaikille se ei kelpaa. Kaikilla olisi mahdollisuus, mutta ei halua, Jumalan lapseuteen!
Ahdistavaa predestinaatio-opista tulee silloin, kun se epäraamatullisesti kehitellään ns. kaksinkertaiseksi predestinaatio-opiksi, kuten esimerkiksi Lutherin aikalainen Jean Calvin teki. Tämän opin mukaan Jumala on valinnut tietyt ihmiset pelastukseen ja tietyt kadotukseen. Tässä on sotkettu kaksi asiaa: toisaalta ennaltamääräämisoppi ja toisaalta Jumalan kaikkitietävyys. Ei se, että Jumala tietää joidenkin ihmisten joutuvan kadotukseen, tarkoita sitä, että hän myös pakotti heidät sinne. Emmehän mekään voi sanoa ratkaisseemme toista maailmansotaa, vaikka me tiedämmekin sen lopputuloksen!
Paavali käsittelee Jumalan valintaa enemmän pohtiessaan juutalaiskysymystä luvuissa 9-11.
Mikä voi erottaa meidät Jumalasta? - Room. 8:31-39
Kuka voi olla kristittyjä vastaan, jos Jumala on heidän puolellaan? Toki monikin asia vastustaa kristittyjä, mutta mikään eikä kukaan voi voittaa heitä, riistää heiltä pelastusta. Kaikesta vastustuksesta kristityt saavat voiton Kristuksen avulla; he ovat viimeisiä voittajia, he saavat ratkaisevan voiton. Häviämme ehkä taisteluja, mutta kokonaisvoitto on jo meidän.
Jakson voisi tiivistää ajatukseen: "Maailma on Jumalan luoma ja Kristuksen lunastama." Koska maailma on Jumalan luoma, kaikki siinä oleva on hänen alapuolellaan, mikään ei ole hänen yläpuolellaan. Siis mikään maailmasta oleva ei myöskään voi voittaa Jumalaa, tehdä hänen suunnitelmiaan tyhjiksi.
Jumalan suurin rakkaudenteko ihmistä kohtaan on Jeesuksen ristinkuolema (jae 32, vertaa Abraham ja Iisak, 1 Moos 22:1-19, erityisesti jae 16). Jumalalla ei siis ole mitään syytä olla auttamatta ihmistä hänen vaikeuksissaan; kallein uhri on jo annettu, kaikki myöhemmät uhraukset ovat vähäisempiä. Kohtasipa kristittyä mikä tahansa, hän voi luottaa Jumalan apuun.
Mikään tähän maailmaan liittyvä ei voi tehdä tyhjäksi Jeesuksen sovitustyötä: se on jo tapahtunut ja sekä menneet että tulevat synnit on kerralla sovitettu. Risti näytti kaikista tappiolta, mutta se olikin voitto! Eikä tuota voittoa enää saa tekemättömäksi. Kristus on jo sovittanut koko maailman synnit, et voi tuoda enää mitään syntiä esiin, jota Jeesus ei olisi jo sovittanut. Sielunvihollinen yrittää sitä tehdä ja siten masentaa sinua, mutta jos katsot Jeesukseen etkä itseesi, näet, ettei Saatana voi voittaa, sillä Kristus on jo voittanut.
Jumala haluaa ja hän myös pystyy viemään meidät perille taivaan kirkkauteen asti. Ainoaksi esteeksi voi muodostua meidän oma halumme poiketa pois Jumalasta.