1. kirje Timoteukselle

Kirjoittaja: 
Pasi Hujanen

1. kirje Timoteukselle luettavissa netissä

Johdanto ja 1 Tim 1 - Varoitus vieraista opeista
1 Tim 2 - Elämänohjeita Kristuksen kirkolle
1 Tim 3 - Paimenvirka ja sen hoitamisen edellytykset
1 Tim 4 - Älkää eksykö!
1 Tim 5 - Ohjeita leskille ja vähän muillekin
1 Tim 6 - Kehotus tehtävien uskolliseen hoitamiseen

Johdantoa pastoraalikirjeisiin ja 1. kirjeeseen Timoteukselle

Pastoraalikirjeet

Paavalin kahta kirjettä Timoteukselle ja kirjettä Titukselle kutsutaan Pastoraalikirjeiksi. Kirjeissä annetaan ohjeita seurakunnan johtamiseen. Pastori tulee latinan paimenta tarkoittavasta sanasta. Kirjeitä on kutsuttu tällä nimellä 1700-luvulta lähtien.

Kirjeet eivät siis ole alunperin tarkoitettu millekään seurakunnalle vaan kahdelle seurakunnan johtajalle: Timoteukselle ja Titukselle. Ne eivät kuitenkaan ole tavallisia yksityiskirjeitä - jollainen Paavalin kirje Filemonille on - vaan jotakin siltä väliltä.

Timoteus ja Titus eivät olleet apostoleja, vaan Paavalin työtovereita ja hänen työnsä jatkajia, jotka jo hänen eläessään usein toimivat Paavalin “edustajina“.

Uuden testamentin kaanoniin ne on otettu, koska on katsottu, että Pyhä Henki antaa niiden kautta merkittäviä ohjeita kristittyjen yhteiselämästä.

Pastoraalikirjeiden “tunnusjakeena“ tai - teemana voidaan pitää 1 Tim 3:15:tä: “... saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus.“ Kirjeissä on ohjeita seurakuntaelämän järjestämisestä vakaalle, Jumalan Sanaan perustuvalle, pohjalle.

Kirjeet ovat oikean opin puolustusta harhaoppeja vastaan (1 Tim 6:3). Toinen yleinen termi on “jumalisuus“ (eusebeia, Tit 1:1), joka voitaisiin kääntää myös “uskonto“ tai “hurskaus“.

Vuonna 1807 saksalainen teologi Friedrich Schleiermacher esitti, ettei Ensimmäinen Timoteuskirje ole Paavalin kirjoittama. Vuonna 1835 F.C. Baur kielsi myös Toisen Timoteuskirjeen ja Tituskirjeen aitouden. Sen jälkeen asiasta on keskusteltu ja kiistelty paljon. Tänään valtaosa tutkijoista ei pidä Paavalia näiden kolmen kirjeen kirjoittajana. Toki myös perinteisellä kannalla on kannattajansa.

Miksi kirjeiden aitoutta on epäilty?

  1. Kirjeitä ei voida sijoittaa Apostolien tekojen kertomuksiin Paavalin matkoista.
  2. Kirjeiden kuvaama kirkollinen tilanne on liian kehittynyt: se vastaa noin vuoden 100 jKr. tilannetta.
  3. Kirjeiden tyyli poikkeaa Paavalin muiden kirjeiden tyylistä.
  4. Kirjeissä taistellaan gnostilaista harhaoppia vastaan. Gnostilaisuus kehittyi vasta vuoden 100 jKr. jälkeen merkittäväksi uhkaksi kirkolle.
  5. Kirjeissä on runsaasti (306) sanoja, joita ei ole Paavalin kirjeissä. Kirjeissä on 175 sanaa, jotka esiintyvät vain yhden kerran koko Uudessa testamentissa, kun kirjeissä on kaikkiaan vain 848 eri sanaa.
  6. Se, että suuren opettajan oppilas kirjoitti kirjeen opettajansa nimissä, oli antiikissa täysin hyväksyttyä, kunhan kirjeen sisältö vastasi opettajan opetuksia.

Miten kirjeiden aitoutta on puolustettu?

 1. Antiikin aikana kirjeiden aitoutta ei epäilty - harhaoppista Markionia lukuunottamatta. Kirkkoisät lainasivat kirjeitä jo hyvin varhain, Clemens Roomalainen kirjeessään Korinttiin jo noin vuonna 95 jKr. ja Ignatius noin vuonna 110 jKr. sekä Polykarpus noin vuonna 115 jKr.

 2. Kirjeet on kirjoitettu vasta sen jälkeen, mihin Apostolien teot päättää kuvauksensa. Varhainen kristillinen perimätieto kertoo, että Paavali vapautettiin 60luvun alussa alkaneen vankeuden päätteeksi.

 3. Kirkollisen tilanteen "kehittyneisyyttä" on liioiteltu. Jo ensimmäisellä lähetysmatkalla (Apt 14:23) Paavali asetti kuhunkin seurakuntaan vanhimmat. Alusta asti on ollut kirkollisia virkoja, eivät ne syntyneet vasta vuosikymmenien jälkeen. Vuoden 100 jKr. jälkeen alkoi monarkkisen piispuuden korostus: kussakin kaupungissa on vain yksi piispa. Pastoraalikirjeissä ei näy merkkejä tästä.

 4. Kirjeiden poikkeava tyyli voi johtua useistakin syistä:

a. Siitä, että ne on kirjoitettu seurakuntien johtajille, ei "riviseurakuntalaisille". Sekä Timoteus että Titus olivat Paavalin läheisiä ystäviä ja työtovereita. Oppia ei tarvitse perustella, se voidaan olettaa tunnetuksi.

b. Myös kirjurien käytöllä on voinut olla merkitystä. Toinen Timoteuskirje on kirjoitettu vankeudesta (2 Tim 1:8), joten Paavali on ehkä vain antanut ohjeet kirjeestä ja tarkastanut sekä korjannut kirjeen ennen sen lähettämistä.

c. Kirjeissä on paljon lainauksia ja viittauksia “oppilauseisiin“ ja jumalanpalvelusliturgiaan jne. Eräs arvio on, että lainatun materiaalin osuus kirjeissä on: 1 Tim 43 %, 2 Tim 16 % ja Tit 46 %.

 5. Gnostilaisia virtauksia on ollut jo Paavalin eläessä. Jo Kolossalaiskirjeessä Paavali taistelee niitä vastaan (Kol 2:16-23).

 6. Sanaston, kuten tyylinkin, erojen merkitystä ei pidetä enää kovin vahvana perusteena. Eri tilanteissa käytetään eri sanoja. Roomalaiskirjeessä on 261 sanaa, joita ei löydy muista Paavalin kirjeistä. Se, että kirjeistä puuttuu monia Paavalin keskeisiä termejä, selittyy sillä, että Paavali kirjoittaa hyville työtovereilleen. Paljon on jo ennestään tuttua.

 7. Kyllä antiikin aikana kirjoitettiin tekstiä opettajan nimissä, mm. Platonin, mutta olisiko kristilliseen moraaliin sopinut antaa kuva, että kirje on todella Paavalin kynästä lähtöisin. Miksi puhutaan asioista, joilla ei Paavalin kuoleman jälkeen olisi enää mitään merkitystä: Troakseen jääneet viitta ja pergamenttikääröt (2 Tim 4:13) tai lupaus tulla Timoteuksen luokse (1 Tim 3:14, 4:13). "Kirjeen aitouden vakuuttamiseksi", epäperäisyyden kannattajat vastaavat. Olisiko se ollut hyväksyttyä antiikin aikanakaan? Vertaa myös 1 Tess 2:2! Aitojen ja epäaitojen kirjeiden välillä pyrittiin tekemään ero. Miksi kirjoittaja - jos hän ei ole Paavali - herättäisi epäilyjä kirjeensä aitoutta kohtaan?

 8. Toisessa kirjeessä Timoteukselle mainitaan kaikkiaan 17 kristittyä nimeltä, joista suurin osa on jäänyt tuntemattomiksi. Olisiko nimiä mainittu, jos kirje olisi kirjoitettu vasta kymmeniä vuosia Paavalin kuoleman jälkeen?

Loppujen lopuksi on todettava, että ratkaisu riippuu siitä, mitä asioita todistusaineistossa painotetaan. Kummallakin teorialla on todisteensa - ja vastatodisteensa.

Valinta on suoritettava kolmen teorian välillä:

  1. Kirjeet ovat Paavalin aitoja kirjeitä, jotka on kirjoitettu 60-luvun puolivälin tienoilla. Tämä on perinteinen kanta - kukaan kirkkoisistä ei epäillyt kirjeiden aitoutta.

  2. Kirjeet ovat jonkun meille tuntemattomaksi jääneen Paavalin oppilaan kirjoittamia vuoden 100 tienoilla Vähässä-Aasiassa.

  3. Edellisten välimuoto eli fragmenttiteoria: Paavalin aitojen kirjeiden katkelmien sekaan on kirjoitettu lisää ja ehkä otettu myös suullista perimätietoa Paavalista.

Se että kirjeet ovat Pyhän Hengen johdatuksesta tulleet Uuteen testamenttiin, merkitsee sitä, että niiden opetukset sitovat kaikkia kristittyjä, olipa kirjoittaja kuka tahansa.

Itse lähden - kuten mm. ruotsalainen piispa Bo Giertz - siitä, että kirjeissä puhuu itse Paavali.

Kaikkien kolmen kirjeen kirjoittaja on sama. Jos Paavali käytti kirjuria, jolle hän antoi paljon “vapauksia“ - eli kirjurin kynän jälki näkyisi kirjeissä - kysymykseen tulisivat joko Luukas (2 Tim 4:11: “Vain Luukas on täällä kanssani...“) tai Tykikos (2 Tim 4:12, Tit 3:12, katso myös 1 Piet 5:12).

Paavali mainitsee osassa kirjeitään myös toisen lähettäjän, esimerkiksi Timoteus on toisena lähettäjän kuudessa kirjeessä: 2 Kor 1:1, Fil 1:1, Kol 1:1, 1 Tess 1:1, 2 Tess 1:1, Filem 1. Sostenes mainitaan toisena lähettäjänä 1 Kor 1:1.ssä ja Silas 1 Tess 1:1:ssä ja 2 Tess 1:1:ssä (Timoteuksen ohella).

Kuitenkin kaikki kirjeet ovat nimenomaan Paavalin kirjeitä. Hän jopa käyttää me- ja minä-muotoja ristiin: vertaa 1 Tess 2:18 (me), 3:1 (me), 3:5 (minä), 5:27 (minä), 2 Tess 3:5 (minä) ja 3:17 (minä).

Neljäs lähetysmatka

Kirkkoisä Eusebius kertoo Kirkkohistoriassaan, että Paavali vapautettiin ja hän kävi Hispaniassa (vertaa Room 15:24-28).

Pastoraalikirjeet edellyttävät, että Paavali olisi käynyt uudelleen idässä, mutta siitä ei ole säilynyt mainintaa missään muualla.

Loppujen lopuksi tiedämme alkukirkon tapahtumista hyvin vähän. Luukas ei kerro Apostolien teoissa Paavalin käyneen Kreetalla - ainoat mahdollisuudet olisivat lyhyet käynnit Korintista toisella lähetysmatkalla tai Efesoksesta kolmannella lähetysmatkalla. Silti Kreetalla oli "paavalilainen" seurakunta. Vaikka kirje Titukselle olisikin Paavalin oppilaan kirjoittama, se silti edellyttäisi "paavalilaisen" seurakunnan Kreetalle. Emme tiedä kaikkea, siksi ei voi sanoa, että jotakin, josta ei ole säilynyt kuin yksi maininta, ei olisi todellisuudessa tapahtunut.

Millainen on Pastoraalikirjeiden antama kuva Paavalin neljännestä käynnistä Kreikassa ja Vähässä-Aasiassa?

  1. Paavali vapautui Rooman vankeudesta noin vuonna 62.
  2. Hän meni Hispaniaan (Room 15:24-28).
  3. Sieltä - ehkä Rooman kautta - Kreetalle (Tit 1:5), jonne Titus jäi.
  4. Sieltä Miletokseen (2 Tim 4:20).
  5. Sieltä Kolossaan (Filem 22).
  6. Sieltä Efesokseen (1 Tim 1:3), jonne Timoteus jäi.
  7. Sieltä Filippiin (1 Tim 1:3)
  8. Sieltä Nikopolikseen (Tit 3:2)
  9. Lopulta Roomaan, jossa Paavali kärsi marttyyrikuoleman miekalla mestattuna vuonna 67 tai 68 jKr. Vangittiinko Paavali jo idässä vai vasta Roomassa, jää arvailujen varaan.

Kierros on voinut olla toinenkin: Efesos - Makedonia - Kreeta - Efesos - Miletos - Troas - Nikopolis.

Ensimmäinen kirje Timoteukselle ja Kirje Titukselle on kirjoitettu 60-luvun puolivälissä (63-66 jKr.), Toinen kirje Timoteukselle on kirjoitettu toisen Rooman vankeuden aikana, vuosina 67-68 jKr.

Paavali kirjoitti Ensimmäisen kirjeen Timoteukselle ehkä Makedoniasta. Tituskirje on kirjoitettu Efesoksesta tai Korintista. Toinen Timoteuskirje syntyi Paavalin ollessa vankeudessa Roomassa.

Harhaopit

Kaikissa kolmessa kirjeessä varoitetaan harhaopeista. Kuten jo olemme todenneet, kyse on ollut gnostilaisesta, salaista tietoa (kreikaksi: gnosis) korostaneesta suuntauksesta. Tietomme ovat kovin hajanaiset:

  • valtaosa harhaoppisista lienee ollut juutalaistaustaisia (Tit 1:10)
  • Mooseksen lailla on ollut suuri merkitys (1 Tim 1:7, Tit 3:9)
  • myytit ja sukuluettelot ovat olleet keskeisiä (1 Tim 1:4, Tit 1:14)
  • askeesia on vaadittu (1 Tim 4:3, Tit 1:14-15), jopa avioliittoon meneminen kiellettiin (1 Tim 4:3)
  • väitettiin, että ylösnousemus on jo tapahtunut (2 Tim 2:18)
  • siihen liittyi oman edun tavoittelua Jumalan valtakunnan edun sijaan (1 Tim 6:5)

Näihin Timoteuksen ja Tituksen tulee vastata "terveellisillä sanoilla ja uskomme mukaisella opilla" (1 Tim 6:3)

Timoteus

Timoteus mainitaan Uudessa testamentissa 24 kertaa, joista 6 on Apostolien teoissa.

Hän oli kotoisin Galatian Lystrasta. Hänen isänsä oli kreikkalainen ja äiti juutalaiskristitty. Ilmeisesti hän tuli kristityksi Paavalin työn vaikutuksesta, kun Paavali kävi Lystrassa ensimmäisellä lähetysmatkallaan (Apt 14:8-23, vertaa 1 Tim 1:2). Paavali tuli Lystraan uudelleen toisella lähetysmatkallaan. Tällä kertaa hän otti Timoteuksen matkaseurueeseensa, jossa Timoteus näyttää pysyneen aina Rooman ensimmäiseen vankeuteen asti (Fil 2:20, Fil 1:1, Kol 1:1, Filem 1). Paavalin ja Barnabaksen tiet olivat eronneet hieman aiemmin (Apt 15:36-41). Timoteuksesta tulikin Paavalin läheisin työtoveri (Fil 2:19-22).
Paavali ympärileikkasi Timoteuksen, ilmeisesti siksi, etteivät juutalaiset turhaan ärsyyntyisi, sillä äitinsä takia Timoteus katsottiin juutalaiseksi (Apt 16:1-4). Sen sijaan kokonaan kreikkalaista Titusta Paavali ei ympärileikannut (Gal 2:1-4).

Timoteus tarkoittaa “Jumalaa kunnioittava“ tai “Jumalan kunnia“.

Timoteus mainitaan kuudessa Paavalin kirjeessä toisena lähettäjänä: 2 Kor 1:1, Fil 1:1, Kol 1:1, 1 Tess 1:1, 2 Tess 1:1 ja Filem 1.

Paavali lähetti Timoteuksen "edustajakseen" - Tessalonikaan, 1 Tess 3:1-2 6 - Korinttiin, 1 Kor 4:17, 16:10 - Filippiin, Fil 2:19,23

Kun Timoteus liittyi Paavalin seuraan, hän oli nuori, ehkä noin 20-vuotias. Timoteuskirjeiden aikaan hän oli noin 35-vuotias (vertaa 1 Tim 4:12, 2 Tim 2:22). Hän lienee ollut sairaalloinen (1 Tim 5:23) ja arkakin, ainakin Paavali rohkaisee häntä ja nuhtelee häntä liiallisesta arkuudesta (2 Tim 1:7-8, 2:3, 4:5).

Myös Timoteuksen äiti Eunike ja isoäiti Loois olivat kristittyjä (2 Tim 1:5).

Heprealaiskirjeessä (13:23) kerrotaan Timoteuksen vapautuneen vankilasta. Missä ja milloin hän oli vankina, jää arvoitukseksi.

Perimätiedon mukaan hän oli Efesoksen ensimmäinen piispa ja kuoli marttyyrikuoleman vuonna 97 jKr.