Lue netistä Kirje filippiläisille luku 2

Kristuksen toiminta esikuvana ja perustana - Fil 2:1–11

Toisen luvun kehotusosan alussa on mainittu kristillisen elämän perusta: Jeesus Kristus ja Pyhä Henki. Tätä perustaa Paavali on tähdentänyt esimerkiksi Galatalaiskirjeessä, joka oli kulkeutunut Filippiläisillekin jo tässä vaiheessa. Paavalin kirjeistä tehtiin kopioita ja niitä vietiin myös muihin seurakuntiin. Paavali olettaa, että filippiläiset hallitsevat kristinuskon peruskysymykset. Näitä peruskysymyksiä hän käyttää kehotukseen rakkauden lisääntymisestä.

Yhteys Kristukseen eli Kristuksen eläminen kristityssä sekä hänen rakkautensa lohdutus on kaiken perusta. Kristus on rakastanut meitä antaen itsensä kuolemaan ristillä. Tämä sama Kristus tukee ja vahvistaa uutta elämäämme kristittyinä. Pyhän Hengen saaneina kristityissä on myös Pyhän Hengen hedelmät. Tämä perusta on myös edellytys rakkauden lisääntymiselle, joka on kirjeen pääteema (Fil 1:9–11).

Filippiläiskirjeessä Paavali osoittaa sanansa täydellisille (Fil 3:15). Sanan "täydellinen" voi kääntää myös sanalla "aikuinen". Galatalaiskirjeessä Paavali kirjoitti joutuneensa tilanteeseen, jossa hänen täytyy jälleen kivulla synnyttää lukijansa (Gal 4:19). Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä Paavali pitää korinttilaisia pieninä lapsina (1. Kor 3:1–3). Paavali olettaa Filippiläiskirjeessä, että peruskysymykset ovat hallinnassa ja voidaan edetä. Muistutus peruskysymyksistä siis riittää tässä vaiheessa. Hehän ovat täydellisiä tai aikuisia.

Kun Paavali kehottaa omaksumaan saman mielen kuin mitä on Kristuksella, niin se ei tapahdu omin voimin irrallaan Kristuksesta. Jakeessa 5 Paavali käyttää kreikan kielessä sanamuotoa ’en Khristo’, jonka voisi kääntää ’Kristuksessa’. Voidaan siis sanoa, että Paavali kehottaa ajattelemaan tätä asiaa Kristuksessa, eli siitä lähtökohdasta käsin, että Kristus rakastaa meitä ja elää meissä vahvistaen meitä. Omista lähtökohdista käsin kasvua ei tapahdu.

Filippiläiskirjeen perusteella Filipin seurakunnassa ei ole nähtävissä sellaisia suuria ongelmia mitä oli esimerkiksi Korintin seurakunnassa Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kirjoittamisen aikaan. Silloin Korintin seurakunta oli jakaantunut jopa puolueisiin ja seurakunnassa oli paljon monenlaisia ongelmia. Vaikka näitä suuria ongelmia ei ole nähtävissä Filipissä, niin Paavali toivoo, että filippiläiset miettisivät keskinäisiä suhteitaan syvemmin. Paavali on vankilassakin ollessaan ajatellut filippiläisten etua. Tämä tapahtui kirjoittamalla kirje sekä toivoen pääsevänsä näkemään heidät ja tukemaan heidän kasvuaan (Fil 1:24–26). Nyt Paavali kehottaa filippiläisiä toimimaan samoin – pitämään toista tärkeämpänä sekä ajattelemaan toisen etua. Kaikessa tässä toisen edun ajattelemisessa on esikuvana ja lähtökohtana Jeesuksen Kristuksen toiminta ihmiskunnan puolesta.

Jeesuksella itsellä olisi kaikki edellytykset vaatia, että häntä palveltaisiin. Onhan hänellä ennen maailmaan tuloa ollut Jumalan muoto. Ihmiseksi tullessaan hän tulee ihmisten rinnalle kulkemaan ja palvelemaan. Hän vielä alentaa itsensä ristille palvellen ja ajatellen ihmisten parasta. Sama asenne tulisi näkyä myös kristityissä, joissa Kristus asuu. Tähän asenteeseen Paavali kehottaa meistä jokaista. Tämä keskinäinen palvelu perustuu siihen, että Jeesus palvelee ja rakastaa meitä jokaista koko ajan. Siksi mekin opimme yhä vahvemmin palvelemaan toisiamme Jeesuksen antaman esikuvan mukaisesti.

Kristittyinä meillä ei ole Jeesuksen Kristuksen jumaluutta, josta me voisimme alentua palvelemaan. Meillä on kuitenkin Jumalan lapseuden arvonimi. Tämä arvo on suurin ihmiselle annettu arvo. Tältä pohjalta me saamme alentua palvelemaan, kuten Jumalan todellinen Poika on meitä palvellut.

Paavali ei ole itse muotoillut tekstiä Jeesuksen Kristuksen työstä (Fil 2:6–11). Tutkijat ajattelevat, että Paavali lainaa hymniä, joka on ollut yleisesti käytössä eri seurakuntien jumalanpalveluksissa. Siten tämä hymni on ollut filippiläistenkin tuntema hymni.

Hymnin alkuosa kertoo Jeesuksen alentumisesta palvelemaan. Tätä alkuosaa jo lyhyesti käsiteltiin edellä. Siinä puhuttiin Jeesuksen vallasta riisumisesta sekä kuinka hän palveli ihmisenä kuolemaan saakka – ristinkuolemaan saakka. Loppuosa kertoo Jeesuksen korottamisesta ja vallan palauttamisesta. Tämä valta tulee kolmella tavalla esiin:
　1) Hänelle annetaan kaikkein korkein nimi. Ei ole maailmassa mitään korkeampaa nimeä kuin se mikä on Jumalalla itsellään.
　2) Kaiken on kunnioitettava häntä. Koko luomakunta joutuu tavalla tai toisella alistumaan Jeesuksen vallan alle. Tähän luomakuntaan kuuluvat kaikki henkiolennot enkeleistä lähtien sekä maanpäällä elävät näkyvät luodut. Tämän vallan alle joutuvat myös kaikki ne, jotka ovat jo joutuneet maan alle – tämä tarkoittaa kuolleita.
　3) Lopulta kaikista kansakunnista ja kielistä tulee taivaassa olemaan edustajansa, jotka tunnustavat Jeesuksen Herrakseen.

Herruus on Vanhassa Testamentissa varattu vain Jumalalle. Siten nämä kaikki kolme asiaa vahvistavat sitä tosiasiaa, että Jeesus on Jumala. Vain Jumalalle voidaan osoittaa tällaista kunnioitusta.

Jumalan lasten puhtaat teot - Fil 2:12–18

Sana ’siksi’ aloittaa jakson ensimmäisen lauseen. Siten Paavali ilmaisee jatkavansa kehotusta edellisen tekstin pohjalta. Filippiläiset olivat päässeet Kristuksen yhteyteen ja saaneet Pyhän Hengen (Fil 2:1). Nyt tämä yhteys Kristukseen ja Pyhään henkeen tulee saattaa näkyväksi teoissa. Sitä tarkoittaa työn tekeminen pelastumiseksi. Joissain ulkomaisissa käännöksissä tämä lause on käännetty osuvammin: ”carrying your own salvation into effect.” Tuon ajatuksen voisi kääntää esimerkiksi sanoin: ”kantakaa/tehkää pelastuksenne näkyväksi/tehokkaaksi.” Yhteys Kristuksen kanssa on jo olemassa – tarkoitus on kasvaa tässä yhteydessä ja tehdä työtä sen eteen, että se näkyisi vahvemmin. Tämän puolesta Paavali jo rukoili alkusanoissa (Fil 1:9–10). Yhteyden näkyminen kristityn elämässä aikaansaa sen, että tähän Kristuksen yhteydessä elävään joukkoon tulee uusia ihmisiä. Se koituu pelastukseksi muille ihmisille.

Kristuksen yhteydessä ihmisen sisäisessä mielessä on tapahtunut muutos vastaamaan Kristuksen ja Pyhän Hengen tuottamaa ajattelutapaa. Mieli on muuttunut vastaanottamaan sitä miten Pyhä Henki opastaa elämään. Muuttuneen mielen takia ja Pyhän Hengen opastuksen takia on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja toimintaansa. Tämän vaikuttamisen motiivina ja lähtökohtana on, että Jumala saa aikaan ihmisessä hyviä asioita: Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen. Tästä Paavali kirjoitti jo kirjeen alussa sanoilla ”tuottaisitte … hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus” (Fil 1:11). Näin koko kolminaisuus tekee työtään ihmisessä.

Jumalan kolminaisuudella on sama suuntaa ja yksi mieli. Kolminaisuuden me tunnemme teoista, jotka ovat aina yhtenevät ja samansuuntaiset. Näillä persoonilla voi olla eri tehtävät, mutta he suorittavat samaa päämäärää. Tähän ykseyteen Paavalikin kehotti seurakuntaa (Fil 2:2). Seurakunnan ykseys on pohjimmiltaan Jumalan kolminaisuuden vaikuttamaa ykseyttä. Koko kolminaisuus osallistuu koko ajan työhön, jota kristityssäkin tapahtuu. Tähän työhön Paavali kehottaa yksittäisiä ihmisiä yhdessä koko seurakunnan kanssa.

Uutta sisäisen mielen ajattelutapaa kuvastavat myös Paavalin käyttämät sanat ’pelkääminen’ ja ’vapiseminen’. Kristitty on alamainen Isälle Jumalalle ja hänen toiminnalleen. Kristityn täytyy kunnioittaa ja ymmärtää Isän Jumalan valtasuuruus. Sama pätee myös Jeesukseen Kristukseen. Edellä on kirjoitettu, että Kristuksen edessä kaikkien on polvistuttava ja kunnioitettava hänen suurta nimeään (Fil 2:9–11). Näin koko Jumalan kolminaisuudelle osoitetaan samaa kunnioitusta.

Ihmisestä itsestä ei synny sellaisia hedelmiä, jotka ovat täydellisiä. Vain Jumalan vaikuttamat teot ovat sellaisia – vain hän on täydellinen. Jotta näitä täydellisiä tekoja syntyisi, niin tarvitaan jatkuvasti elämän sanan eli Jumalan sanan esillä pitämistä ja siitä elämistä.

Ihmisestä itsestä voi tulla esiin nurisemista ja empimistä. Tämä vastaa sitä ajattelutapaa, joka on kääntymättömällä ja kieroutuneella ihmiskunnalla. Kristityssä on edelleen olemassa tätä vanhaa ja kieroutunutta ajattelutapaa jäljellä. Siksi Paavalin täytyy kehottaa filippiläisiäkin, etteivät he antaisi tilaa tälle väärälle ajattelutavalle.

Paavali nostaa taas itsensä esikuvaksi siitä, kuinka hän on tehnyt ja tekee koko ajan työtä filippiläisten eteen. Paavali on valmis marttyyrikuolemaan tehdessään tätä työtä. Tämä on hänelle jopa suuri ilo ja hän toivoo, että filippiläisetkin iloitsisivat tästä Paavalin valmiudesta yhdessä hänen kanssaan. Suurinta huolenpitoa ja työn tekemistä on valmius tarvittaessa antaa oma henkensä työn kohteitten eli uusien kristittyjen tähden. Tämä heijastaa Kristuksen asennetta, jota Paavali on kuvannut edellisessä Kristus-hymnissä (kts. myös Room 5:6–8).

Poikkeuksellisia työntekijöitä - Fil 2:19–30

Jo kirjeen alussa Timoteus on mainittu tervehdyksen antajana. Nyt Paavali kertoo Timoteuksesta ja hänen kyvystään palvella. Tässä jaksossa Paavali nostaa esiin myös Epafrodituksen, jonka filippiläiset ovat lähettäneet auttamaan Paavalia. Jakson yksi pääteemoista on tuoda esiin Paavalin aikomus lähettää Timoteus aikanaan Filippiin ja jo nyt Epafroditus Filippiläiskirjeen mukana. Samalla Timoteus ja Epafrodistus toimivat kirjeessä esimerkkeinä Kristuksen mielen mukaisesta palveluasenteesta, josta Paavali on kirjoittanut Kristus-hymnissä (Fil 2:6–8; 3:17). Myöhemmin Paavali sanoo, että häntä sekä muita hänen tavallaan toimivia tulee pitää esikuvina (Fil 3:17).

Paavali on huolissaan kaikista seurakunnista, joita hän on saanut olla perustamassa. Aina hän ei itse pääse paikalle huolehtimaan seurakuntien hengellisestä tilasta. Siksi hän lähettää työtovereitaan paikalle. Timoteuksen hän lähettää mielellään katsomaan mikä on tilanne seurakunnissa ja tarvittaessa myös opettamaan perusasioita (1. Tess 3:1–3; 1. Kor 4:17). Paavali on kuullut filippiläisistä monenlaista hyvää. Hän kuitenkin haluaa varmistua siitä, että asiat ovat hyvin Filippissä. Hyvät uutiset kantavat myös häntä itseään. Jos asiat ovat hyvin Filippissä, niin mielessä on yksi huoli vähemmän.

Timoteus on poikkeuksellisen hyvä apulainen Paavalille. Kirjeen kirjoittamisen hetkellä Paavalin ympärillä ei ole sellaista ihmistä, johon hän voisi samalla tavalla luottaa ja lähettää huolehtimaan filippiläisistä. Kun Paavali sanoo, että kaikki ajattelevat vain itseään, se kuvastaa monenlaisia tilanteita, joita Paavali on kohdannut. Galatiaan lähetetyssä kirjeessä hänen täytyi kirjoittaa perusasioista. Korinttiin lähetetyissä kirjeissä tulevat esiin monenlaiset ongelmat. Nyt hän on sellaisella paikkakunnalla, jossa jotkut julistavat Kristusta juonittelunhalusta ja epäpuhtain mielin. Filippin seurakunnasta on sentään löytynyt sellaista kypsyyttä, että he ovat lähettäneet Epafrodituksen Paavalin avuksi. Seurakunta tai kirkkokunta osoittaa tiettyä kypsyyttä, kun he lähettävät lähetystyöntekijöitä ulkomaille. Erityistä kypsyyttä on, jos näillä lähetetyillä on Kristuksen mieli eli halu palvella Kristuksen tavoin.

Toisen edun ajatteleminen oli Kristus-hymniä edeltävien kehotusten yksi pääteemoista. Timoteus on osoittautunut elämässään palvelijaksi, joka tekee näin. Filippiläiset ovat myös nähneet tämän asenteen, kun he ovat nähneet Timoteuksen opettavan ja kantavan huolta toisista ihmisistä. Vankeuden tässä vaiheessa Paavali ei ole vielä valmis lähettämään Timoteusta. Paavali odottaa tuomioistuimen ratkaisua, joista yksi on kuolemantuomio. Kenties Paavali on voinut lähettää Timoteuksen, kun hän on päässyt kotiarestiin vuokra-asunnossa (Apt. 28:30–31).

Sellaista oppilasta, joka tarkoin noudattaa opettajansa opetuksia ja elämäntapaa voidaan kutsua pojaksi. Käytöksellään ja olemuksellaan poika muistuttaa isäänsä eli tässä tapauksessa opettajaansa Paavalia. Kaiken tämän taustalla on Kristuksen esikuvallisuus, jonka esikuva on Paavalinkin yläpuolella. Paavali haluaa elämällään ja toiminnallaan kaikella tavalla omaksua Kristuksen asenteen ja rakkauden.

Filippiläiset lähettivät Epafrodituksen auttamaan Paavalia. Paavali korottaa Epafrodituksen taistelutoverikseen evankeliumin asian puolesta. Tämä osoittaa sen, että Epafrodituksen työstä on ollut todellista hyötyä. Myöhemmin kirjeessä selviää, että Epafroditus on tuonut filippiläisten rahalahjoituksen (Fil 4:18). Vankeuteen ei voi tuoda rahasummaa säilytettäväksi. Siksi Epafroditus on säilyttänyt rahoja vankilan ulkopuolella. Vankilan ulkopuolelta Epafroditus on voinut tuoda Paavalille kaikkea sitä mitä hän on tarvinnut: esimerkiksi ruokaa ja kirjoitustarpeita. Kirjeestä ei selviä miten muutoin Epafroditus on auttanut evankeliumin asiaa ja Paavalia.

Epafroditus on sairastunut auttaessaan Paavalia. Tämä sairastuminen ei saisi mitenkään vähentää hänen arvostustaan filippiläisten keskuudessa – pikemminkin päinvastoin. Hän vaaransi itsensä tällä tavalla, kun muut filippiläiset eivät voineet lähteä. Usein sairastunut evankeliumin julistaja voi miettiä mitä muut hänestä ajattelevat. Näin on Epafrodituskin tehnyt. Paavali haluaa korottaa Epafroditusta, etteivät filippiläiset ajattelisi hänestä pahaa ja Epafrodituksella olisi parempi mieli. Tällaista tukea meistä jokainen tarvitsee.

Vaikka Epafroditus oli arvossa pidettävä kristitty, niin hän sairastui. Siten sairastuminen ei ole osoitus huonosta kristillisyydestä. Tekstin perusteella Paavalin käsien kautta ei ole tapahtunut parantumisihmettä. Edes apostolin saamat armolahjat eivät aina ulottuneet sairausasioihin. Useimmiten suurimmat ihmeet tapahtuivat erilaisissa murroshetkissä, joissa syntyi uusia seurakuntia. Paavali on rukoillut Epafrodituksen puolesta ja Jumala on armahtanut lopulta sekä Paavalia että Epafroditusta parantamalla Epafrodituksen. Näin Paavalillakin on yksi huoli vähemmän.

Epafroditus on todennäköisesti edelleen toipilas. Kotona Epafroditus voi toipua täydellisesti. Toipilaan oikea paikka on toipua helpommassa ympäristössä eikä vaikeissa olosuhteissa. Kotiin palaaminen hankalista olosuhteista voi olla huojennus Paavalillekin. Toisaalta Epafroditus on jo tehnyt tärkeimmän työnsä Paavalin tukemisessa ja on aika palata kotiin.