Kerran eräs rikas mies kysyi Jeesukselta, miten saisi ikuisen elämän. Mies oli elänyt hyvin. Jeesus käski hänen myydä omaisuutensa, antaa rahat köyhille ja seurata sitten häntä. Mies synkistyi – vaatimus oli liikaa. Jeesuksen opetuslapset olivat ymmällään: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus vastasi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”

Tämä on kristinuskon vastaus. Meitä sitoo itsekkyys. Rakastamme itseämme enemmän kuin muita. Ponnistelumme pelastuksen saavuttamiseksi on itsekkyyttä - jotta minä pelastuisin! Onko meillä mitään toivoa? Kristinuskon vastaus eroaa kaikkien muiden uskontojen vastauksesta. Keskus ei ole ihminen eikä se, mitä ihmisen on tehtävä. Katse kääntyy Jeesukseen Kristukseen. Hän teki sen, mihin kukaan meistä ei pysty. Hän otti omakseen hävityn asiamme Jumalan edessä ja sovitti pahuutemme ristillään.

Jumalan sydämessä on nyt täydellinen anteeksiantamus. Evankeliumissa se ilmoitetaan meille. Omistamme sen uskolla. Uskossa Jeesukseen pelastumme taivaaseen. Kun minut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, tiedän elämäni kuuluvan Jumalalle. En yritä itse vastata elämästäni Jumalalle, vaan suostun siihen, että Jeesus vastaa minusta. Taivaaseen pääsystä voi olla varma, koska Jeesuksesta ja hänen työstään voi olla varma.

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.
(Ef. 2:8–9)