Jumalan armon ovi on auki niin kauan kuin sydämessä on kysymys: ”Voinko vielä saada anteeksi?” Niin kauan kuin synti tekee sydämen murheelliseksi, niin kauan Jeesuksen anteeksiantamus on varma turvapaikka.

Saatamme joskus eksyä ajattelemaan, että armo ei minulle riitä ja että tekemäni synnit ovat niin suuria, että niitä ei voi enää saada anteeksi. Tällaista ajatusta paholainen mielellään kuiskuttelee korvaamme. Näin se haluaa eksyttää meidät pois Jumalan luota. On totta, ettei tehtyä saa tekemättömäksi, mutta Jumalan armo peittää aivan kaikki synnit. Saamme siis turvallisesti luottaa Jumalan anteeksiantamukseen.

Syntisinä ihmisinä lankeamme yhä uudelleen samoihin synteihin. Jumala kuitenkin antaa anteeksi yhä uudestaan. Vain hänen anteeksiantamuksestaan saamme voimaa taistella syntiä vastaan. Synti on vaarallinen vihollinen, ja sitä vastaan kamppailemme kuolemaamme saakka.

Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii. (Valit. 3: 22–23, 25)