Kirkkovuoden pyhiä – paastonaika ja pääsiäinen

Kirjoittaja : 
Liisa Rossi

Laskiainen ja tuhkakeskiviikko

Vaikka laskiaispullat ovat muodostuneet nykyään koko kevättalven herkuksi, on niille kalenterissa ihan oma päivänsäkin – tai Suomessa kaksikin, kun laskiaistiistain juhlintaa on siirtynyt myös edelliselle sunnuntaille. Ja vaikka pullat herkullisia ovatkin, on laskiaisen merkitys niitä syvempi. Se on nimittäin viimeinen päivä ennen pääsiäistä edeltävää seitsemän viikon paastoa. Vielä kerran syödään vatsat täyteen rasvaisia ja makeita herkkuja ja vietetään iloista juhlaa ennen vakavampaa itsetutkistelun aikaa. Erityisesti katolisissa maissa laskiaisena vietetään suuria karnevaaleja – sanan karnevaali alkuperäkin muuten jo viittaa lihasta luopumiseen eli paaston alkuun. Meidän pohjoisissa olosuhteissamme karnevaalikulkueet ovat vaihtuneet mäenlaskun riemuun.

Laskiaistiistaita seuraa tuhkakeskiviikko, laskeudutaan 40 päivän paastoon. Tosin jos lasket päiviä pääsiäiseen, huomaat, että niitä tuleekin yhteensä 46 – tämä siksi, että sunnuntaita ei lasketa paastopäiviksi. Tuhkakeskiviikon nimitys tulee paastoa symboloivasta tuhkasta. Monessa kirkossa onkin tapana tämän päivän messussa piirtää otsaan tuhkaristinmerkki syntien tunnustamisen ja anteeksisaamisen merkiksi.

Mutta mikä paastonajan tarkoitus oikein on? Ensimmäisenä tulee mieleen ruoasta luopuminen, ja onkin totta, että Raamatussa paastolla yleensä tarkoitetaan juuri ruokapaastoa. Mutta ei ainoastaan sitä. Paastonaika on ennen kaikkea hengellinen matka, jonka ytimessä ei ole jostain luopuminen vaan jonkin hyväksi luopuminen. Kun yksinkertaistamme elämäntapojamme, vähemmän tärkeät asiat tekevät tilaa kaikkein tärkeimmille. Paastonaika on kutsu panna elämän tärkeysjärjestys kuntoon. Se on kristitylle hyvä mahdollisuus keskittyä itsensä tutkimiselle, syntiensä tunnustamiselle ja tarpeelliselle muutokselle, mutta tärkeintä on, että paasto kutsuu kääntämään katseensa itsestä Jumalaan ja keskittymään Häneen esimerkiksi raivaamalla tilaa Raamatun lukemiselle ja rukoukselle. Paastonaika on valmistautumista kristittyjen suurimpaan juhlaan.

Palmusunnuntai

Jälleen Hoosianna-sunnuntai! Palmusunnuntaina luetaan evankeliumeista sama kertomus kuin ensimmäisenä adventtina eli Jeesuksen ratsastaminen aasilla Jerusalemiin. Nyt alkaa hiljainen viikko, suuri viikko, viimeinen viikko ennen pääsiäistä. Seuraamme Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisten päivien tapahtumia. Kansanjoukot tervehtivät aasilla ratsastavaa Jeesusta kuninkaana huutaen Hänelle Hoosiannaa, avunpyyntöä kuninkaalle. Olihan profeetta Sakarja ennustanut, että Messias, kansansa pelastava kuningas on nöyrä ja saapuu aasin selässä. Aikanaan kansa tervehti Jeesusta palmunoksia heiluttaen ja heittäen vaatteitaan tielle. Koska meillä pohjoisessa eivät palmut kasva, on palmusunnuntai saanut symbolikseen pajunkissat – yhden ensimmäisistä elonmerkeistä pitkän talven jälkeen. Myös virpomalla siunauksen toivottaminen periytyy palmunoksatervehdyksestä.

Jeesus ei saapunut kuninkaalliseen kaupunkiin sattumanvaraiseen aikaan vaan juuri juutalaisen pääsiäisjuhlan alla, kun Jerusalem oli täynnä pyhiinvaeltajia. Juutalaiset kansanjohtajat hermoilivat pelätessään suurten joukkojen mellakoita. Jeesus oli heille rauhanrikkoja, josta piti päästä eroon, mutta Jeesus oli liian suosittu noin vain vangittavaksi. Mutta pian palmusunnuntaina jälkeen tapahtui käänne – viikko muuttui Kunnian Kuninkaan alennustieksi, ristintieksi.

Kiirastorstai

Kiirastorstaina muistelemme Jeesuksen viimeistä ateriaa ystäviensä kanssa. Juutalaiset söivät tämän pääsiäisaterian Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi, mutta Jeesus asetti omille seuraajilleen uuden aterian: ehtoollisen. Hän opetti, että saamme leivässä ja viinissä ottaa vastaan Hänen ruumiinsa ja verensä, jotka Hän antoi syntiemme anteeksiantamiseksi.

Kiirastorstain iltana kansanjohtajat saivat mahdollisuuden Jeesuksen vangitsemiseen, kun yksi Hänen omista opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, kavalsi Jeesuksen. Ennen vangitsemista Jeesus rukoili tuskissaan Getsemanen puutarhassa, mutta lähimmätkään ystävät eivät voineet olla tukena vaan nukahtivat. Vangitsijoiden tullessa Pietari yritti ensin puolustaa Jeesusta miekalla, mutta lopulta kaikki pakenivat ja jättivät Jeesuksen yksin. Myöhemmin Pietari jopa kielsi Jeesuksen kolmesti.

Pitkäperjantai

Pitkänäperjantaina kristillinen kirkko muistelee Jeesuksen ristinkuolemaa. Hänet tuomittiin väärin perustein, ruoskittiin, pilkattiin ja ristiinnaulittiin. Ristiinnaulitseminen oli äärimmäisen tuskallinen ja häpeällinen kuolintapa. Meille käsittämättömäksi Jeesuksen kärsimyksen tekee se, että Hän oli täysin yksin, Jumalankin hylkäämä, päällään koko maailman synti ja pimeys. Tapahtui jotain, mikä tuntuu mahdottomalta: Jumala kuoli ja Hänet haudattiin.

Julman ja verisen ristinkuoleman muistelu voi tuntua brutaalilta, mutta muuttuu ymmärrettäväksi, kun sitä katsoo kristinuskon kokonaisuuden kontekstissa. Syntiinlangennut ihminen on joutunut eroon Jumalasta ja kadottanut rauhan ja elämänsä päämäärän. Sen vuoksi maailma on täynnä itsekkyyttä, ahneutta, sairautta, riitaa ja toivottomuutta. Ihminen ei pysty itse korjaamaan tilannetta, mutta Jumala rakasti luomiaan ihmisiä niin paljon, että halusi korjata tilanteen itse. Sen vuoksi Hän lähetti ainoan Poikansa Jeesuksen ihmiseksi. Jeesus eli täydellisen elämän, mutta suostui astumaan syyllisen rooliin meidän vuoksemme. Se, mikä tuntui suurimmalta tappiolta, olikin voitto. Jeesus voitti kuolemallaan meitä sitovan pahan ja synnin vallan. Hän otti päällensä meidän rangaistuksemme. Hän lunasti meidät vapaaksi. Hänen kuolemansa antaa meille mahdollisuuden elää. Kuinka suurissa ahdistuksissa ja kivuissa ikinä olemmekaan, meidän ei tarvitse koskaan jäädä yksin pimeyteen, Jumalan hylkäämiksi ja kiroamiksi. Siksi Jeesuksen risti on meille merkki suurimmasta rakkaudesta.

Kertomus ei lopu ristille. Pitkäperjantai ja sitä seuraava lauantai ovat surupäiviä, joina muistellaan Jeesuksen kärsimystä eikä vielä juhlita, mutta pääsiäisyönä alkaa iloinen juhliminen.

Pääsiäinen

Kun Jeesus oli perjantaina kuollut ja haudattu ja lauantain sapatti oli ohi, muutamat naiset lähtivät varhain sunnuntaiaamuna Jeesuksen haudalle. He menivät sinne suremaan, mutta yllätyksekseen he löysivät tyhjän haudan ja enkelin, joka kerto Jeesuksen nousseen kuolleista. Sen jälkeen ylösnoussut Jeesus ilmestyi ystävilleen useaan otteeseen, niin että nämä vakuuttuivat Hänen todella elävän. Sitä pääsiäisenä juhlimme: Jeesus on voittanut kuoleman. Synnin ja pahan valta on kukistettu. Mitä ikinä elämässä tulee vastaan – yksinäisyyttä, kipua, pelkoa, pimeyttä, toivotonta hiljaisuutta – niillä ei ole viimeistä sanaa. Viimeisen sanan saa kuolleista ylösnoussut Jeesus, Hän, joka antaa meille ja koko maailmalle ilon, tulevaisuuden ja toivon.

Koska pääsiäinen on niin suuri juhla, ei sen viettäminen rajoitu yhteen päivään, vaan koko pääsiäisviikko on riemuviikko. Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, muistellaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsilleen. Kokonaisuudessaan juhlava pääsiäisaika kestää helluntaihin asti.

Erityisesti lapsille tärkeä osa pääsiäisen juhlintaa ovat suklaamunat. Munien ja pääsiäisen yhteys ei ole syntynyt tyhjästä, vaan muna on varhaisista ajoista alkaen ollut ylösnousemisen symboli. Se näyttää ulospäin kylmältä ja kuolleelta, mutta sen sisällä on uusi elämä; kuten Jeesuskin oli haudassa kuolleena, mutta sunnuntaiaamuna hauta oli tyhjä, ja Hän oli todella noussut kuolleista.

Helatorstai

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näyttäytyi opetuslapsilleen 40 päivän ajan. He saivat nähdä, että Jeesus oli todella ruumiillisesti ylösnoussut – Hän söi, joi ja puhui. Sitten Jeesus otettiin ylös taivaaseen, ja nyt Hän istuu valtaistuimellaan voittajana ja koko maailman hallitsijana. Ennen taivaaseenastumistaan Jeesus antoi opetuslapsilleen käskyn viedä evankeliumi koko maailman kaikille ihmisille. Mahdoton tehtävä pienelle ryhmälle tavallisia ihmisiä, mutta onneksi Jeesus lupasi olla heidän kanssaan. Taivaaseen noussutta Jeesusta eivät enää sido maanpäällisen elämän rajoitteet, ja niin Hän voi olla jokaisen meidän luonamme, aina ja kaikkialla.

Helluntai

Ennen taivaaseenastumistaan Jeesus lupasi opetuslapsilleen Pyhän Hengen puolustajaksi ja lohduttajaksi, opettamaan ja palauttamaan mieliin Jeesuksen sanoja. Luvattu Pyhän Hengen vuodattaminen tapahtui kymmenen päivää taivaaseenastumisen jälkeen, kun Jeesuksen opetuslapset ja suuri joukko muita oli kokoontunut Jerusalemin temppeliin viettämään kymmenen käskyn antamista muistelevaa juutalaisten šavuot-juhlaa. Raamattu kuvaa, kuinka taivaalta kuului kohahdus ja Pyhä Henki laskeutui tulisten kielten tavoin opetuslasten päälle. He täyttyivät Hengestä ja alkoivat julistaa sanomaa Jeesuksesta. Vaikka paikalla oli ihmisiä eri puolista Rooman valtakunnan itäosia, kaikki kuulivat puhuttavan omaa äidinkieltään. Tuona päivänä tuhannet alkoivat uskoa Jeesukseen, ja heidät kastettiin. Helluntaita on kutsuttu kristillisen kirkon syntymäpäiväksi. Nyt Jeesus oli lähettänyt luvatun Hengen, ja kirkko saattoi aloittaa tehtävänsä täyttämistä: viedä evankeliumi Jeesuksesta koko maailmaan. Ilman Pyhää Henkeä se työ olisi mahdoton, mutta Pyhä henki antaa uskon, liittää kristityt Jeesukseen ja yhdistää kaikki uskovat yhdeksi suureksi Jumalan perheeksi.

  • English
  • Eesti