Ihminen, Jumalan kuva

Jumala loi ihmisen kuvakseen. Se tarkoittaa sitä, että Jumala teki ihmisestä tietyissä asioissa Jumalan kaltaisen. Jumalan kuva tiesi - niin kuin Jumalakin tietää - mikä on oikein ja mikä väärin. Ihminen Jumalan kuvana tajusi, että pitää karttaa pahaa ja toimia oikein, ja myös toimi aina oikein. Se, että on luotu Jumalan kuvaksi, tarkoittaa myös sitä, että on vastuussa teoista Jumalalle. Jumala vaatii kuvansa tilille siitä, onko eletty Jumalan tavoin - onko tehty sitä, mikä on oikein.

Sitten tapahtui syntiinlankeemus. Sen seurauksena ihminen kadotti kyvyn elää oikein. Syntiinlankeemus on tapahtunut ja siksi me teemme sitä, mitä ei pitäisi tehdä, emmekä voi olla sitä tekemättä, vaikka tiedämme, että se on väärin, ja vaikka yritämme elää toisin.

Syntiinlankeemuksen seuraus oli myös se, että ihmisen kyky tietää oikea ja väärä hämärtyi pahasti. Sisinkin meissä on lankeemuksen takia synnin tahraama ja siksi niin vinoutunut, että se voi vääristää oikean vääräksi ja väärän oikeaksi. Ja usein se niin tekeekin. Siksi me tarvitsemme tietoa oikeasta ja väärästä itsemme ulkopuolelta. Vaikka syntiinlankeemus on tapahtunut, olemme yhä Jumalan kuvia - meillä on taju oikeasta ja väärästä, vaikka se taju onkin hämärtynyt, ja me olemme vastuussa tekemisistämme Jumalalle.

Jumala tietää oikean ja väärän

Jumala tietää oikean ja väärän ja toimii aina oikein. Jumala ei ole pitänyt tietoa oikeasta ja väärästä vain omana tietonaan. Hän puhuu meille tästä antamalla meille Sanansa, mikä tarkoittaa kahta asiaa:

1. Jumala antoi Raamatun. Jumalan miehet ja naiset kirjoittivat sen, mitä Jumala tahtoo sanoa luomilleen ihmisille. Raamatussa on lukemattomia kohtia, jotka ottavat kantaa oikeaan ja väärään. Ne ovat Jumalan kannanottoja - hänen, joka tietää tarkasti oikean ja väärän. Siksi niitä on kuunneltava meidän, joiden taju oikeasta ja väärästä on hämärtynyt.

2. Jumala itse tuli tähän maailmaan. Se tapahtui, kun Jeesus syntyi ihmiseksi. Hän on Jumalan Sana ja itse Jumala - hänessä taivaan ja maan Herra puhui, opetti, toimi ja vaikutti. Siksi se, mitä Jeesus opetti oikeasta ja väärästä, on Jumalan opetusta. Kun kysymme, mikä on oikein, on kysyttävä, mitä mieltä Jeesus on. Jos sen tiedämme, tiedämme Jumalan kannan. Mitä mieltä Jeesus on, sen tiedämme Raamatusta. Raamattu on kirja nimenomaan hänestä.

Se, mitä Raamattu sanoo oikeasta ja väärästä, vastaa sitä, mitä ihminen hämärästi tajuaa sydämessään. Kun kuulemme, mitä Raamattu käskee tai kieltää, on kuin jokin sisällämme sanoisi: "Tuo on totta" - vaikka sitten ihminen kapinoisikin sitä vastaan. Miksi on näin? Siksi, että Raamattu on Luojamme kirja ja me olemme Luojamme kuvia. Jokin jokaisessa ihmisessä vastaa sitä, mitä Luojamme sanoo oikeasta ja väärästä. Tämä rohkaiskoon meitä pitämään Raamatun käskyjä esillä ja toimimaan niiden mukaan.

Neuvostoliitossa Raamatun käskyjen opettaminen kiellettiin, Raamatut hävitettiin ja sen opit korvattiin ihmisten keksimillä opeilla, jotka tuntuivat paljon paremmilta kuin Raamattu. Mitä tapahtui? Kului muutama vuosikymmen ja sinä aikana tapahtui paljon: Kansa oppi varastamaan, valehtelemaan ja elämään piittaamatta lähimmäisistä. Maan talous saatiin niin sekaisin, että ilman muiden maiden apua maa ei selvinnyt kriisistään. Jopa luonto saatiin tuhottua. Näin kävi ja näin käy siellä, missä Raamatusta ja sen käskyistä ei välitetä.

Raamatussa on erinomaiset elämänohjeet. Jos ei välitetä siitä, millaiset käyttöohjeet laitteen valmistaja antaa, laite on pian rikki. Raamatussa puhuu tämän maailman Tekijä. Ja hän tietää, miten hänen tekemässään maailmassa täytyy elää, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisimman hyvä olla.

Rakasta! - Mutta mitä se on?

Koko Raamatun opetus oikeasta ja väärästä on sanottu rakkauden kaksoiskäskyssä:

"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
(Matt 22:37 ja 39).

Siitä, että tulee rakastaa, kaikki ovat varmasti yhtä mieltä. Mutta siitä ollaan eri mieltä, mitä rakkaus on. Mitä rakkaus on ja miten on eri tilanteissa toimittava, jos rakastaa - sitä emme tietäisi, ellei sitä kerrottaisi meille meidän ulkopuoleltamme, Raamatussa. Raamatun muut käskyt selittävät rakkauden kaksoiskäskyä.

Kymmenen käskyä ovat melko laaja rakkauden käskyn selitys.
　Kolme ensimmäistä käskyä kertovat, mitä on rakastaa Jumalaa: se on sitä, ettemme palvele muita jumalia, ettemme käytä turhaan Jumalan nimeä ja että pyhitämme lepopäivän.
　Käskyt neljännestä kymmenenteen kertovat, mitä on rakastaa lähimmäistä: se on sitä, että kunnioittaa vanhempia, ettei tapa, ei tee aviorikosta, ei varasta, ei sano väärää todistusta eikä himoitse toiselle kuuluvaa.

Raamatussa on paljon muitakin käskyjä. Nekin ovat sen selitystä, mitä on rakastaa Jumalaa ja toista ihmistä. Raamattu käskee kiittää Jumalaa joka tilassa (1 Tess 5:18), koska Jumalan kiittäminen on Jumalan rakastamista. Raamattu sanoo, että on maksettava verot (Room 13:5-7), vaikka ne tuntuisivat kohtuuttomilta. Se, mikä pimitetään veroilmoitusta tehtäessä, on rakkaudettomuutta toista ihmistä kohtaan.

Siitä mitä Jeesus maan päällä teki, miten hän toimi tai mitä hän puhui, me tiedämme, mitä on rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. Jeesuksessa itse Jumala toimi eikä Jumala riko rakkauden käskyä vastaan. Niissäkin tilanteissa Jeesus rakasti ja toimi oikein, joissa meidän mielestämme olisi pitänyt toimia toisin. Kun mietit, mikä on rakkautta ja miten pitäisi toimia, mieti, mitä Jeesus tässä tilanteessa tekisi. Tee samalla tavalla! Jos niin teet, sinä rakastat.

Onko Raamatussa vanhentuneita käskyjä?

Eräs ystäväni kertoi keskustelusta, jossa häneltä oli tiedusteltu kirkon kantaa uskottomuuteen. Kysyjä oli esittänyt kysymyksen eri sanoin kolme kertaa perustellen omaa uskottomuuttaan eri tavoin. Kun ystäväni oli kolmannen kerran kertonut, että Raamatussa on kuudes käsky, kysyjä oli loukkaantunut ja tiedustellut: "Onko teillä täällä asiantuntevampia vastaajia?" Raamatun kanta tuntui niin epämiellyttävältä, että kysyjä halusi sivuuttaa sen ja kuulla miellyttävämmän vastauksen. Monet Raamatun käskyt ovat meille vaikeita juuri sen takia, että ne sanovat sellaista, mitä emme tahtoisi kuulla - koska me itse teemme toisin kuin Raamattu sanoo. Ja siksi usein sanotaan: "Eihän tätä Raamatun käskyä tarvitse enää noudattaa."

Onko Raamatussa vanhentuneita käskyjä - sellaisia, joita ei enää tämän ajan maailmassa tarvitse noudattaa? Meitä parempi vastaaja - Jumalan Poika - kertoo oikean vastauksen:

"Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat."
(Matt 5:18)

Raamattu on Jumalan sana. Jumala ei muutu, eikä muutu se, mitä hän on sanonut. Minkä Jumala sanoo synniksi, se on syntiä - on sitä ollut, on nyt ja tulee olemaan - vaikka me keksisimme hyviä selityksiä, miksei se enää ole synti, tai jos se, mitä me teemme, on niin tavallista, ettei sitä enää pidetä syntinä, eikä ainakaan pahana syntinä.

On tärkeää ymmärtää se, että me olemme langenneita ihmisiä ja siksi meidän käsityksemme oikeasta ja väärästä ovat vääristyineitä. Sen sijaan Jumala ei ole langennut. Sekin kannattaa muistaa, ettei Jumala tee eroa pienten ja suurten syntien välillä. Kun rikomme hänen käskyjään vastaan, teemme aina suuren synnin, vaikka asia tuntuisi meistä miten vähäpätöiseltä tahansa. Jeesus opetti, ettei helvetin tulta ole ansainnut vain murhaaja vaan sekin, joka sanoo toista hulluksi. Jumalan silmissä pienikin synti on suuri synti.

Onhan Raamatussa myös sellaista, mikä ei enää ole voimassa. Jumala antoi aikoinaan käskyjä, jotka kuuluivat vanhaan liittoon ja joita vain Israelin kansan piti noudattaa. Monet uhrimääräykset ovat näitä käskyjä. Raamattu itse sanoo, että on solmittu uusi liitto eivätkä nämä määräykset ole enää voimassa. Jumalan Poika on kuollut ristillä, sovittanut koko maailman synnin ja hankkinut kaikille vanhurskauden, ja siksi Mooseksen lain monia määräyksiä ei enää tarvitse eikä saakaan noudattaa. Niiden noudattaminen olisi Jeesuksen kuoleman halveksimista, kun silloin yritettäisiin hankkia omilla teoilla pelastus, jonka Jeesus on meille jo hankkinut ja jonka hän tahtoo antaa meille lahjana.

Paratiisissa Perkele sai ihmiset epäilemään Jumalan sanaa. Hän keksi selityksen, jolla kierrettiin Jumalan selvä käsky, ja sai ihmiset tekemään syntiä. Samalla tavalla Paholainen toimii edelleen. Hän keksii selityksiä, miksei tätä tai tätä Jumalan sanan kohtaa tarvitse ottaa todesta. Se ääni, joka vähättelee Raamattua tai neuvoo toimimaan toisin kuin se sanoo, on Perkeleen ääni, vaikka se ääni puhuisi sivistyneesti, järkevästi ja niin, että se tuntuisi olevan täynnä rakkautta. Tässä jos missä on kyse henkivaltojen taistelusta. Kuuntelemmeko Jumalan Pyhää Henkeä vai Paholaista? Jumalan Henki tahtoo sitoa meitä Raamattuun, Paholainen repiä siitä irti.

Kaikki, mitä käsketään tai kielletään, ei perustu Raamattuun. Edelleen on paljon perinnäissääntöjä, joita ihmiset ovat keksineet ja joiden noudattamista meiltä saatetaan vaatia. Jos ihmisten tekemät käskyt nostetaan Jumalan sanan rinnalle ja vaaditaan niiden noudattamista, halveksitaan Jumalan sanaa - ihmisten mielipiteistä kun tehdään Jumalan sanan vertaisia. Kun sinua vaaditaan tekemään jotakin tai kielletään jostakin, kysy, missä Raamatun kohdassa näin käsketään tekemään. Jollei kohtaa löydy, käskyä ei tarvitse noudattaa.

Mitä haittaa on käskyjen rikkomisesta?

Jumalan käskyjä vastaan rikkominen on vaarallista. Sitä se on ainakin kolmesta syystä:

1. Jumala on Pyhä.
Jumalan pyhyyttä loukkaa se, ettei hänen sanastaan välitetä. Jumala voi sietää pitkään ihmisten hävyttömyyttä, mutta ennemmin tai myöhemmin hänen vihansa syttyy. Jumalan viha saattaa kohdata yksittäistä ihmistä tai kokonaista kansaa jo tässä maailmassa. Viimeistään se kohtaa Jumalan käskyjen halveksijoita tämän elämän jälkeen, kun kaikki ovat Jumalan edessä ja alkaa tuomio.

2. Jumalan käskyjen rikkominen vie eroon Jumalasta.
Synti tahraa omantunnon ja huonolla omallatunnolla elävä karttelee Jumalaa. Mitä enemmän ihminen rikkoo Jumalan käskyjä vastaan, sitä kauemmas hän etääntyy Jumalasta. Se on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua - ihminen kun on tarkoitettu elämään lähellä Jumalaa. Jumalan käskyistä piittaamattomuus vie lopulliseen eroon Jumalasta. Lopullista eroa Jumalasta kutsumme kadotukseksi.

3. Jumalan käskyt ovat elämän oma laki.
Jos niitä noudatetaan, tässä maailmassa on paljon parempi olla. Jos ei noudateta, sitä pahempi paikka tämä maailma on.

Laki paljastaa ja ajaa Jeesuksen luo

Jumalan laki kertoo, miten eletään oikein. Lisäksi käskyillä on toinen tärkeä tehtävä. Ne ovat kuin peili, joka paljastaa, millaisia me olemme. Kun kuulen, miten minun pitäisi elää, joudun vaikean kysymyksen eteen: "Elänkö minä näin?" Jokainen, joka rehellisesti tutkii itseään ja elämäänsä, joutuu myöntämään, ettei niin ole tapahtunut. Yksi yhdellä, toinen toisella ja jokainen monella tavalla on rikkonut Jumalan käskyjä vastaan. Jumala vihaa tätä ja siksi meistä jokainen on ansainnut Jumalan tuomion.

On niitä, jotka ovat sitä mieltä, ettei Jumalan käskyjä tule julistaa - että tarvitaan vain lempeää evankeliumia. Niin ei ole! Käsityksemme oikeasta ja väärästä hämärtyvät entisestään, ellei Jumalan sana saa olla opettamassa meille oikeita käsityksiä. Ja varsinkin siksi me tarvitsemme Jumalan käskyjä, että me tajuaisimme tarvitsevamme joka hetki Jeesusta. Ilman lakia alamme kuvitella olevamme niin hyviä, että miellytämme elämällämme Jumalaa. Tämä kuvitelma vie kohti kadotusta. Laki kaataa tämän kuvitelman kumoon, paljastaa totuuden meistä - pahuutemme - ja pakottaa meidät Jeesuksen luo pyytämään ja saamaan anteeksi.

Lakia tarvitaan, mutta se ei pelasta ketään - koska kukaan ei pysty täyttämään Jumalan lakia niin hyvin, että se riittäisi Jumalalle. Mikä sitten pelastaa? Evankeliumi. Jumalan evankeliumi on sanoma Jeesuksesta ja rististä: Jumalan Poika tuomittiin ja siksi meitä ei tuomita. Hän uhrasi itsensä ja siksi me saamme Jumalalta anteeksi kaikki syntimme. Jeesus täytti Jumalan käskyt alusta loppuun ja tämän takia Jumala katsoo kelvollisiksi ne, jotka turvautuvat Jeesukseen vaikka eivät olekaan elämänsä perusteella Jumalalle kelvollisia. Jeesus hankki kuolemallaan meille Jumalan armon. Se turvanamme me kestämme pyhän Jumalan edessä.

Armo turvana

Jumalan armo on turvana sillä, joka on Kristuksen oma. Kristuksen oma on se, joka on hänen omakseen kastettu ja joka uskoo häneen. Pelastus on lahja - sitä ei voi eikä tarvitse ansaita mitenkään. Sen saa ilmaiseksi jokainen, jolle se vain kelpaa - kokonaan riippumatta siitä, millainen ihminen on tai mitä ihminen pystyy tekemään. Evankeliumi syntien Sovittajasta kelpaa sille, joka tajuaa olevansa syntinen ja tuomion ansainnut. Laki - vaikka sitä kuinka julistetaan - ei synnytä uskoa Jeesukseen. Sen tekee vain evankeliumi. Eikä laki vahvista sitä uskoa, jonka kautta pelastumme. Senkin tekee vain evankeliumi.

Rajoittaako usko?

Rajoittaako usko elämää? Kyllä se rajoittaa. Kristittynä eläminen on Jumalan pelkäämistä. Jumalan pelkääminen on sen tajuamista, että olen täysin riippuvainen Jumalasta - että elämäni on kokonaan kiinni siitä, mitä Jumala minulle antaa ja onko hän minulle armollinen. Siksi en uskalla suututtaa Jumalaa - jos suututan hänet ja hän hylkää minut, minun käy varmasti ja kaikin tavoin huonosti. Tiedän, että Jumala vihaa sitä, ettei hänen sanastaan välitetä. Siksi en uskalla elää Jumalan tahdosta välittämättä; niin tekemällä suututtaisin pyhän Jumalan, ja sitä pelkään. Kyllä usko rajoittaa elämää - en voi elää miten tahansa. Mutta ne rajat, jotka Jumalan käskyt asettavat, ovat hyvät rajat. Ne suojelevat elämää. Jos niitä noudatetaan, vältytään monelta pahalta.

Mistä saa voimaa?

Mistä saan voimaa täyttää Jumalan tahtoa? Voimaa siihen en saa siitä, että minulle kerrotaan tarkasti ja tiukasti, miten on elettävä. Voimaa siihen antaa evankeliumi - se, että tiedän, miten paljon Jumala on rakastanut ja rakastaa minua. Joka saa Jumalalta lahjana ikuisen elämän, se tahtoo kiittää Jumalaa. Jumalan kiittäminen on sitä, että toteuttaa elämässä Jumalan tahtoa. Siitä, että pelastun kokonaan Jumalan armosta, saan tähän voimaa ja halua; haluan olla kuuliainen Isälleni, joka on minulle niin uskomattoman hyvä. Samalla on muistettava, ettei meistä koskaan tämän elämän aikana tule täydellisiä, ei edes melkein. Kerran Taivaassa synti on poissa kokonaan.