Kirkkovuoden pyhiä – adventti ja joulunaika

Kirjoittaja : 
Liisa Rossi

Mikä on kirkkovuosi?

Kirkossa emme juhli uuttavuotta vain kerran vain kahdesti. Seuraamme nimittäin tavallisen vuosikalenterin lisäksi kirkkovuosikalenteria, joka luterilaisessa kirkossa alkaa ensimmäisestä adventista ja päättyy tuomiosunnuntain viikkoon. Kirkkovuoden jokaisella sunnuntailla on oma teemansa, joiden tarkoitus on kuljettaa meidät läpi kristinuskon oleellisten tapahtumien ja aiheiden.

Kirkkovuosi jakautuu kahteen osaa: juhlajaksoon ja arkijaksoon. Juhlajaksossa seurataan Jeesuksen elämää valmistautuen adventtina Hänen syntymäänsä, juhlien sitä jouluna, surren pitkänäperjantaina Jeesuksen kuolemaa, iloiten pääsiäisaamuna ylösnousemuksesta ja kulkien siitä taivaaseenastumisen kautta kirkon syntymäpäivään helluntaihin. Helluntain jälkeen kesä ja syksy kuluvat vuoden arkisella puoliskolla keskittyen niihin aiheisiin, jotka kuuluvat tässä ajassa kirkon ja kristittyjen elämään. Kirkkovuoden lopussa suuntaamme katseemme jo kauemmas, odottaen Jeesuksen paluuta ja tämän maailman loppua.

Adventti

Ensimmäisenä adventtina kokoonnutaan kirkkoihin laulamaan Hoosiannaa, ja alkaa valmistautuminen jouluun, odotamme Jeesuksen saapumista.

Ensimmäisenä adventtina muistelemme, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin vajaata viikkoa ennen kuolemaansa ja kansanjoukot lauloivat Hoosiannaa. Tämä voi tuntua erikoiselta näin joulun alla: mehän odotamme Jeesuksen syntymää, miksi yhtäkkiä siirrymme Hänen elämänsä viimeiselle viikolle? Jeesuksen tullessa Jerusalemiin ihmiset ottivat Hänet vastaan kuninkaana, huutaen kuninkaalle varattua Hoosianna-tervehdystä: ”Auta, pelasta!” Samaan meitäkin kutsutaan jouluvalmistelujemme keskellä – ottamaan Jeesus vastaan meidän kuninkaanamme, tunnustaen, että Hän on se, jonka apua tarvitsemme.

Samalla kun valmistaudumme juhlimaan Jeesuksen syntymää, adventtisunnuntaiden teemat toimivat johdantona koko uudelle kirkkovuodelle ja ohjaavat katseemme myös Jeesuksen kuolemaan, ylösnousemukseen ja paluuseen tämän maailman lopussa. Siksi adventtisunnuntaiden raamatuntekstit eivät käsittele joulun tapahtumia kuin vasta neljäntenä adventtina. Adventin odotuksen ajassa seimi, risti ja kruunu kulkevat yhdessä. Keskittyessämme siihen, miksi Jeesus syntyi maailmaan, teemme Hänelle tilaa sydämessämme ja elämässämme ja odotamme Häntä takaisin.

Adventinaika on ns. pienen paaston aikaa. Vielä ei ole juhla. Vielä ei vietetä joulua. Kristillinen jouluun valmistautuminen ei tarkoita pelkkää kodin siivoamista ja lahjojen hankintaa vaan myös sydämen siivoamista ja valmistautumista joulun lahjan vastaanottamiseen. Juhlallekin on aikansa. Kun jotkut jo toisena joulupäivänä toteavat joulun olevan ohi, on kristittyjen juhla päässyt vasta alkuun.

Joulu 25.12.

Jouluna juhlimme Jeesuksen syntymää. Meillä pohjoisella pallonpuoliskolla juhla tuo valon keskelle vuoden pimeintä aikaa, mikä hyvin kertoo myös siitä, miksi joulua vietämme. Jeesuksen syntymä toi valon ja toivon meidän maailmamme pimeyteen. Tapahtui se ihme, että Jumala itse syntyi ihmiseksi, meidän keskellemme ja meidän kaltaiseksemme. Tätä korostaa se, että Hän ei syntynyt palatsiin vaan sai äidikseen tavalliseen kansaan kuuluvan nuoren naisen Marian, kasvatusisäkseen rakennusmies-Joosefin ja ensimmäisiksi vieraikseen yövuorossa työskentelevät paimenet. Joulun tapahtumat muuttivat maailmaamme niin järisyttävästi, että jopa ajanlaskumme jakautuu aikaan ennen ja jälkeen Kristuksen syntymän.

Jouluna annamme lahjoja toisillemme, mutta kaikkein suurimman lahjan antoi Jumala. Toisin kuin Joulupukin tuomat lahjat, Jumalan joululahja ei ole vain kilteille vaan aivan kaikille. Jeesus syntyi juuri siksi, että emme pysty olemaan kilttejä, täydellisen synnittömiä ihmisiä vaan tarvitsemme Pelastajaa. Jeesus tuli korjaamaan sen, mikä ihmisten ja Jumalan välillä oli mennyt rikki, tuomaan maailmaan ilon ja toivon. Tämä on sellainen lahja, joka ei jää vain jouluun vaan kestää läpi vuoden.

Tapaninpäivä 26.12.

Kuka ihme on Tapani, joka on saanut nimensä keskelle joulun juhlintaa? Aikoinaan Raamatun vieraskieliset nimet muotoutuivat suomalaisessa suussa tutumpaan muotoon, niin tässäkin tapauksessa. Raamatun avatessamme löydämme sieltä tämän päivän nimihenkilön Stefanoksen. Yhtäkkiä siirrymme joulurauhasta aivan toisenlaisiin tunnelmiin – tapaninpäivänä muistelemme nimittäin kristillisen kirkon ensimmäistä marttyyria eli uskonsa tähden tapettua. Apostolien teoissa kerrotaan Stefanoksesta, joka rohkeasti ja voimakkaasti julisti evankeliumia Jeesuksesta, sai juutalaisten johtomiesten vihat päällensä, kuten Jeesuskin oli saanut, ja kivitettiin kuoliaaksi. Stefanoksen kerrotaan kuolemansa hetkellä jopa rukoilleen anteeksiantoa tappajilleen. Hän uskalsi olla uskollinen Jeesukselle kuolemaan asti, sillä hän tiesi Jeesuksen olevan kuolemankin voittaja ja ottavan hänet vastaan taivaassa.

Tapaninpäivän sijoittuminen keskelle joulun juhlintaa muistuttaa meitä siitä, etteivät kaikki ota iloiten vastaan Jumalan Jeesuksessa antamaa lahjaa. 28.12. vietetään viattomien lasten päivää, joka kertoo kuningas Herodoksen määräämästä Betlehemin poikalasten joukkomurhasta, jonka tavoite oli raivata Jeesus pois tieltä jo heti pienenä. Tänäkin päivänä sadat miljoonat kristityt kärsivät vainoa uskonsa tähden. Mutta heillä on sama toivo kuin Stefanoksella: kuolemakaan ei voi erottaa meitä Jeesuksen rakkaudesta.

Uusivuosi 1.1.

Uudenvuoden juhlinnalla on vuoden vaihtumisen lisäksi myös kirkollinen merkitys. Sen lisäksi, että katsomme taaksepäin kulunutta vuotta kiittäen Jumalan huolenpidosta sen aikana ja jätämme jälleen tulevan vuoden Hänen käsiinsä, vietämme myös Jeesuksen nimipäivää.

Raamatun mukaan Jeesus ympärileikattiin kahdeksantena päivänä syntymänsä jälkeen, kuten muutkin juutalaiset poikalapset. Samalla tuo juhla toimi nimenantojuhlana, ja Jeesus sai nimen, jonka enkeli oli Hänen äidilleen Marialle (Luuk. 1:31) ja kasvatusisälleen Joosefille ilmoittanut (Matt. 1:21). Nimi Jeesus tarkoittaa ”Herra pelastaa”. Aina kun sanomme tai kuulemme Jeesuksen nimen, saamme muistaa, miksi Hän syntyi maailmaan: pelastaakseen meidät. Ei ole parempaa nimeä, johon tarttua uuden vuoden alkaessa. Myös uutena vuotena on totta se, että Jeesus on voittanut kaikki pahan vallat ja siksi on turvallista aloittaa uusikin vuosi yhdessä Jeesuksen kanssa.

Loppiainen 6.1.

Kristittyjen joulunvietto ei lopu joulunpyhiin vaan jatkuu loppiaiseen saakka. Silloin muistelemme idän tietäjien vierailua pienen Jeesus-lapsen luona. Raamattu kertoo tietäjien tulkinneen tähdistä uuden kuninkaan syntyneen ja heidän tehneen pitkän matkan kunnioittamaan uutta kuningasta ja tuomaan tälle

kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Tietäjien lukumäärää ei mainita, mutta perinteisesti heitä on lahjojen lukumäärän mukaisesti ajateltu olleen kolme.

Yksi uskottava teoria kertoo tietäjien olleen Persian zarathustralaisuuden maageja eli astronomiaan ja luonnontieteisiin perehtyneitä aatelismiehiä ja heitä saapuneen Jeesuksen luo kolmen sijaan kaksitoista. Olivatpa nämä miehet juutalaisia tai ei, he kuitenkin tunsivat Vanhan testamentin opetukset, sillä Persiassa eli myös juutalaisyhteisö.

Loppiainen muistuttaa meitä siitä, että Jeesus syntyi kaikkia kansoja varten. Tietäjät tekivät pitkän ja kalliin matkan kumartaakseen Jeesusta, maailmaan syntynyttä Kuningasta. Tänään meitä kutsutaan tekemään työtä sen eteen, että sanoma Jeesuksesta saisi levitä maailman ääriin. Siksi loppiainen on myös lähetystyön pyhä.

Kynttilänpäivä

Kun Jeesus oli 40 päivän ikäinen, vanhemmat veivät Hänet Jerusalemin temppeliin, kuten laki määräsi, ja uhrasivat esikoispojasta määrätyn uhrin, joka köyhille perheille oli kaksi kyyhkystä. Temppelissä perhe kohtasi vanhan Simeonin ja naisprofeetta Hannan, jotka tunnistivat Jeesuksessa odottamansa Pelastajan. Tätä temppelivierailua muistelemme kynttilänpäivänä, jota on perinteisesti vietetty 2.2., vaikka se Suomessa onkin nykyään siirretty tuota päivää seuraavalle sunnuntaille. Kynttilänpäivän nimi tulee vanhasta tavasta siunata tuona päivänä kaikki vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät – joissain maissa tapa on voimassa edelleen.

Kynttilöiden siunaamisen päivää ei valittu sattumanvaraisesti, vaan se sijoitettiin päivään, jonka teema puhuu Jeesuksesta maailman valona. Kun vanha Simeon otti Jeesus-lapsen syliinsä, hän kiitti Jumala siitä, että oli saanut nähdä Jeesuksessa kaikille kansoille valmistetun pelastuksen, valon pakanakansoille, kirkkauden Jumalan omalle kansalle Israelille.

Marianpäivä

Keskelle alkukevättä tulee marianpäivänä palanen joulua, kun muistelemme sitä, mitä tapahtui yhdeksän kuukautta ennen Jeesuksen syntymää. Jumala lähetti enkeli Gabrielin nuoren Marian luo kertomaan, että tämä tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä ja synnyttää lapsen, joka on Jumalan Poika. Maria oli neitsyt ja vasta kihloissa Joosefin kanssa, ja vaikka hän ensin ihmetteli, miten voi tulla raskaaksi, hän otti Jumalaan luottaen vastaan saamansa tehtävän.

Maria sai ainutlaatuisen kunniatehtävän tulla Jumalan äidiksi. Hänen nöyryytensä ja luottamuksensa Jumalaan asetetaan meille esikuviksi. Marian kiitosrukouksessa näkyy usko Jumalaan, joka näkee pienet ja vähäiset ja tekee heille ja heidän kauttaan suuria tekoja. Marianpäivänäkään keskipisteessä ei ole Maria vaan Jumala ja Hänen rakkautensa, armonsa ja hyvyytensä, jotka maailma sai Jeesuksessa nähdä.

Marianpäivää on perinteisesti vietetty tasan yhdeksän kuukautta ennen joulua eli 25. maaliskuuta, mutta Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa se on siirretty vietettäväksi lähimpänä sunnuntaina, ja joskus siirtyy palmusunnuntain alta viikkoa aikaisemmaksi.

  • Eesti