Seuraavat luvut sisältävät Jeesuksen kuuluisan jäähyväispuheen, joka oikeastaan alkaa jo jakeessa 13:31 ja ulottuu 17. luvun loppuun saakka. Antiikin aikana kiinnitettiin erityistä huomiota suurmiesten viimeisiin sanoihin, joten Jeesuksen puheella on nyt aivan erityinen paino. Puhetta on jollakin tavoin toimitettu, sillä esim. lukujen 14 ja 15 välissä näyttää olevan selvä saumakohta. Tästä syystä muutamat tutkijat ovat koettaneet jälkikäteen järjestellä lukuja ja jaksoja uudelleen. Yksimielisyyteen ei ole tietenkään päästy, sillä tällaisissa tilanteissa tutkijan mahdollisuudet ovat niin rajalliset, että yritykset on viisainta jättää sikseen.

Tie Isän luo 14:1-14

Ilman selvää liittymäkohtaa edelliseen Jeesus jatkaa puheella siitä, miten hän menee Isän luo ja valmistaa näin myös omilleen sijan Jumalan luona. Johanneksen evankeliumi korostaa ensimmäisestä luvusta alkaen voimakkaasti Jeesuksen pre-eksistenssiä, siis sitä, että Jeesus oli olemassa jo ennen kuin hän syntyi tähän maailmaan. Nyt on tullut aika, jolloin Herra palaa kirkkauteensa. Hänen tehtävänsä – tehdä Isän luona tilaa omilleen – on nyt loppusuoralla.

Jeesuksen puhuessa siitä, miten hänen omansa pääsevät kirkkauden majoihin, on kaksi näkökulmaa sisäkkäin. Ensimmäinen on synoptikkojen voimakkaammin korostama Kristuksen paluu viimeiselle tuomiolle. Tämäkin näkökulma esiintyy Johanneksella (14:3, vrt. myös 11:24). Johanneksen evankeliumissa on kuitenkin enemmän esillä ns. presenttinen eskatologia: Kun ihminen kohtaa Kristuksen ja uskoo häneen, hän on siirtynyt kuolemasta elämään ja välttänyt tuomion. Tämä tosiasia korostuu Jeesuksen puheessa ja opetuslasten kysymyksissä.

Tuomas ja Filippus esittävät molemmat omat kysymyksensä, jotka liittyvät molemmat samaan asiaan. Tuomas ei tunne tietä Isän kirkkauteen ja Filippus haluaa nähdä Isän. Jeesuksen vastaukset viitoittavat tien Isän luo: Jeesuksen tunteminen on tie ja lisäksi ainoa tie Isän luo. Joka on tullut tuntemaan Jeesuksen, on tullut tuntemaan Isän. Näin Isä ja Poika ovat yhtä: Isä on Pojassa ja Poika Isässä. Tulevaa lähetystyötä ennakoi jo se, että Jeesuksen omien toiminnassa Jumalan ihmeiden luvataan kertautuvan.

Lupaus Pyhästä Hengestä 14:15-31

Luvun 14 loppupuolen ydin on lupaus Pyhästä Hengestä, joka annetaan opetuslasten "puolustajaksi". Sanalla "Puolustaja", kr. parakletos, on monta merkitystä. Sen uskonnonhistoriallista taustaa on pyritty selvittämään tutkimalla eri uskontojen tekstejä. Vastaava hahmo esiintyy juutalaisessa kirjallisuudessa, myös Qumranin juutalaisten keskuudessa ja myöhemmin mandalaisten teksteissä. Kovin suurta apua näiden tekstien tutkimisesta ei kuitenkaan ole ollut. Sana on vanha, mutta asia on uusi.

Joka tapauksessa "Puolustaja", Pyhä Henki, on kristittyjen puolustusasianajaja (vrt. Job 33:23), esirukoilija (1. Joh. 2:1), lohduttaja ja auttaja (erityisesti nyt käsiteltävässä kohdassa). Tästä jaksosta opimme Pyhän Hengen tehtävän olevan ennen kaikkea kristittyjen auttamisen sen jälkeen kun Jeesus ei enää ruumiillisesti ole omiensa keskellä. Pian Jeesus on poissa, mutta Puolustajan työn takia hänen omansa näkevät hänet edelleen. Toisin kuin "maailman ihmiset" Jeesuksen omat ymmärtävät, että Isä on Pojassaan, Poika Isässä, Jeesus omissaan ja hänen omansa Jeesuksessa – näin noustaan valtaviin teologisiin korkeuksiin. Maailmalle Puolustaja on outo ja tulee aina jäämään oudoksi.

Toinen jaksoa hallitseva piirre on useaan kertaan esiin nouseva puhe Jeesuksen omien kuuliaisuudesta opettajansa sanoille. Jos joku rakastaa Jeesusta, se käy ilmi hänen konkreettisesta toiminnastaan. Hän tahtoo noudattaa sitä tahtoa, jonka Herra itse on ilmaissut. Tämä korostus on hyvin voimakas koko johannekselaisessa kirjallisuudessa (ks. esim. 1. Joh. 2:7-11). Rakkaus Herraan ei ole käsitteellistä, vaan se merkitsee toden tekemistä Jeesuksen sanoista. Ihminen ei voi rakastaa Jeesusta ja samaan aikaan torjua hänen sanaansa.

Jakson viimeisissä jakeissa pimeys alkaa laskeutua kirkkauden ylle. Hetki on käsillä ja Jeesus on joutumassa ristin tielle. Pojan kuuliaisuus Isän tahdolle osoittaa, miten hän itse on äsken lausumiensa sanojensa mittainen: Rakkaus Isään punnitaan konkreettisessa toiminnassa, ja niin Herra lähtee ristin tielle.