Kirje Filemonille

Kirjoittaja: 
Jari Rankinen

Lue Raamatusta Kirje Filemonille (KR92, raamattu.fi)


Johdanto

Paavalin kirje Filemonille on luonteeltaan yksityiskirje. Apostoli on kirjoittanut sen ystävälleen ja uskonveljelleen Filemonille. Kirje on lyhyt ja käsittelee varsinaisesti vain yhtä kysymystä. Apostolin istuessa vankilassa syytettynä evankeliumin julistamisesta hänen luokseen saapui orja nimeltä Onesimus, joka oli Paavalin tuttavan Filemonin omaisuutta. Nyt Onesimus oli kuitenkin matkalla, johon hänen isäntänsä ei ollut antanut lupaa. Mahdollisesti hän oli tahtonut päästä vapaaksi ja siksi karannut isäntänsä talosta. Toinen mahdollisuus on se, että Onesimus oli tavalla tai toisella tuottanut Filemonille vahinkoa ja tästä syystä pakoili nyt isäntäänsä.

Luvattomilla teillä kuljeskelevan orjan asema Rooman valtakunnassa oli hyvin turvaton. Hänet voitiin milloin vain ottaa kiinni ja palauttaa isännälleen. Isännällä oli rajaton oikeus päättää, mitä hän orjalleen teki. Hän saattoi rankaista orjaa sopivaksi katsomallaan tavalla. Orja voitiin myydä ja pahimmassa tapauksessa hänet tuomittiin kuolemaan varoitukseksi muille pakomatkaa suunnitteleville. Onesimus tuli Paavalin luo mielessään ilmeisesti vain yksi ajatus. Hän tahtoi saada apostolilta suosituskirjeen, jonka turvin hän voisi palata isäntänsä luo. Rooman valtakunnassa tapahtui usein juuri näin. Orja, joka oli karannut tai aiheuttanut isännälleen vahinkoa, saattoi kääntyä isäntänsä tuttavan puoleen ja pyytää, että hän lepyttäisi isännän ja suosittelisi häntä ottamaan palvelijansa takaisin. Suosituksen turvin orja saattoi palata isäntänsä taloon ja toivoa välttävänsä rangaistuksen.

Emme tiedä, mistä Onesimus keksi tulla juuri Paavalin luo. Ilmeisesti hän oli kuullut apostolista isännältään ja tiesi, että Filemon piti Paavalia suuressa arvossa. Ehkä Onesimus ajatteli, että juuri Paavalilta hän voisi saada kirjeen, joka tehoaisi Filemoniin ja jonka avulla hän välttäisi rangaistuksen. Paavali ei tyytynyt hoitamaan vain Onesimuksen ajallisia asioita. Apostoli näki orjan todellisen hädän: Onesimus elää epäuskossa ja on siksi matkalla kadotukseen. Tämä on paljon pahempaa kuin vihainen isäntä. Paavali kertoi orjalle Jeesuksesta. Pyhä Henki toimi vankityrmässä: Hän synnytti uskon ja teki Onesimuksesta kristityn. Paavali lähetti Onesimuksen takaisin Filemonille. Kirje Filemonille on suosituskirje, jonka Paavali antoi mukaan isäntänsä luo palaavalle orjalle. Kirjeessä Paavali vetoaa Filemoniin ja pyytää, että hän kohtelisi Onesimusta rakkaana uskonveljenä.

Tiedämme varmasti, että Paavali kirjoitti kirjeen Filemonille vankilasta. Tämän perusteella emme kuitenkaan voi sanoa, missä kaupungissa kirje kirjoitettiin. Paavali oli vangittuna ainakin Efesossa, Kesareassa ja Roomassa. Perinteisesti on ajateltu, että kirje on lähetetty Roomasta. Efeso on kuitenkin todennäköisempi kirjoituspaikka. Syy tähän selviää tuonnempana. Täysin varmasti emme tiedä, missä kaupungissa Filemon asui, mutta todennäköistä kuitenkin on, että hän asui Kolossassa. Tähän viittaa se, että Kolossalaiskirjeessä mainitaan mies nimeltä Onesimus (Kol 4:9). Hänen sanotaan olevan Kolossasta kotoisin. Tämä antaisi ymmärtää, että Filemon, jonka orja Onesimus oli, asui myös Kolossassa. Aivan varmaa tämä ei kuitenkaan ole. Onesimus oli nimittäin tuohon aikaan varsin yleinen nimi. Siksi on mahdollista, että Kolossalaiskirjeen Onesimus ei ole sama mies, josta Paavali nyt puhuu. Jos Filemon asui Kolossassa, on luultavaa, että Paavali kirjoitti kirjeen Efesosta. Onesimus olisi tuskin lähtenyt seikkailemaan Roomaan asti. Efesoon hän pääsi teitä pitkin, matka Roomaan olisi vaatinut pitkää purjehdusta. Orjan, joka liikkui ilman isäntänsä lupaa, ei olisi ollut helppo tällaista matkaa taittaa.

Tapaamme miehen nimeltä Onesimus myös myöhemmässä kristillisessä kirjoituksessa. Antiokian piispa Ignatios kertoo noin vuonna 100 kirjoittamassaan kirjeessä, että Efeson piispa oli nimeltään Onesimus. Emme tiedä, onko kysymyksessä orja, joka kääntyi kristityksi Paavalin vankityrmässä. Mahdotonta tämä ei ole. Ajan puolesta sopisi hyvin, että karanneesta orjasta olisi tullut seurakunnan johtaja. Paavali kirjoitti kirjeen Filemonille noin vuonna 60, jolloin Onesimus on voinut olla 20 vuoden ikäinen. Vuonna sata hän olisi ollut 60 vuoden vanha - ikänsä puolesta siis täysin sopiva piispaksi.

Vaikka kirje Filemonille on yksityiskirje, on se samalla koko seurakunnalle osoitettu. Se on tarkoitettu myös meille luettavaksi – onhan se mukana Raamatussa. Kirjeessä on siis monia asioita, jotka Jumala tahtoo meille sanoa.

Alkutervehdys 1-3

Kirje Filemonille alkaa, kuten muutkin Paavalin kirjeet, kolmiosaisella tervehdyksellä. Kirjeen lähettäjiksi ilmoitetaan Paavali ja Timoteus, mutta kirjeen varsinainen kirjoittaja on Paavali. Tämä selviää lukiessamme kirjeen läpi. Apostoli on kuitenkin tahtonut alkutervehdyksessä nostaa Timoteuksen rinnalleen. Tämä on osoitus siitä, että Timoteus on Paavalille rakas työtoveri, jota hän arvostaa suuresti. Samalla hänen nimensä Paavalin rinnalla kertoo Timoteuksen olleen apostolin luona silloin, kun kirje kirjoitettiin. Timoteus vahvistaa sen, mitä Paavali kirjoittaa.

Kaikissa kirjeissään Paavali kuvaa tehtäväänsä ja asemaansa jo alkutervehdyksessä. Se, mitä Paavali sanoo, kertoo toisinaan siitä tilanteesta, missä hän elää. Samalla se paljastaa jotakin apostolin ja kirjeen vastaanottajan suhteesta. Nyt Paavali toteaa olevansa vain Kristuksen Jeesuksen vanki. Ilmaisu kertoo hänen olevan vankilassa Jeesuksen tähden. Samalla se paljastaa, että Paavalin ja Filemonin välit ovat kunnossa. Paavalin ei tarvitse korostaa sitä, että hän on apostoli ja että hänelle kuuluu apostolin arvovalta. Hän tietää, että Filemon on hänelle kuuliainen muutenkin.

Kirjeen vastaanottaja on ensisijaisesti Filemon. Emme tunne häntä tarkemmin. Sen kuitenkin voimme sanoa, että hän on ollut suhteellisen varakas kristitty. Hän omisti orjia ja talon, jossa kristityt kokoontuivat. Paavali puhuttelee Filemonia työtoverikseen. Tämän perusteella on ilmeistä, että Filemon hoiti erityistä tehtävää seurakunnassaan. Hänen rinnallaan mainitaan kaksi muuta henkilöä. Appia on mahdollisesti Filemonin vaimo ja Arkippus hänen poikansa. Ilmeisesti sama Arkippus mainitaan myös Kolossalaiskirjeessä (Kol 4:17), jossa hänen todetaan olevan seurakunnan työntekijä. Paavali sanoo Arkippuksen olevan hänen ja Timoteuksen taistelutoveri. Myös tämä viittaa siihen, että Arkippus palvelee seurakuntaa erityisessä virassa.

Kolmen erikseen mainitun henkilön lisäksi vastaanottajaksi todetaan seurakunta, joka kokoontuu Filemonin kodissa. Huomaamme tästä, ettei kirje ole vain yksityiskirje, vaan se on tarkoitettu luettavaksi koko seurakunnalle. Filemon on avannut kotinsa ovet seurakunnan käyttöön. Ensimmäisten vuosisatojen aikana paikallisseurakunnat kokoontuivat usein juuri kristittyjen kodeissa. Kirkkoja ryhdyttiin rakentamaan vasta 300-luvulla, veristen vainojen päätyttyä. Tervehdyksen päätteeksi Paavali toivottaa armoa ja rauhaa. Isä Jumala ja Jeesus ovat armon ja rauhan loputon lähde.

Kiitosrukous 4-7

Alkutervehdystä seuraa kiitosrukous. Paavali kiittää Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mitä Filemonin kautta on tapahtunut. Filemonin rakkaus ja usko ovat esimerkillisiä. Kiitos tästä ei kuitenkaan kuulu ensisijaisesti Filemonille vaan Jumalalle, sillä Jumala on lahjoittanut Filemonille uskon Jeesukseen. Herra on myös antanut hänelle rakkautta. Paavali sanoo Filemonin rakastavan Jeesusta. Rakkaus Jeesukseen näkyy Filemonin elämässä oikealla tavalla: hän osoittaa rakkautta toisia kristittyjä kohtaan. Paavalilla ja Filemonilla on yhteinen usko, heidän uskontunnustuksensa on sama.

Jakeen 6 loppu ei ole aivan selkeä; ilmeisesti Paavali rukoilee, että Filemon voisi käsittää yhä syvemmin sen, mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt. Kun Filemon ymmärtää entistä paremmin sen, miten paljon Jeesus on häntä rakastanut, hän voi rakastaa lähimmäisiään vähän enemmän.

Jakeessa 7 Paavali puhuttelee ystäväänsä aivan henkilökohtaisesti. Filemon on tehnyt paljon hyvää uskonveljilleen ja -sisarilleen. Moni kristitty on saanut hänen luonaan lohdutusta ja uutta voimaa. Tieto tästä on kiirinyt apostolin korviin ja hyvät uutiset ovat ilahduttaneet Paavali kovasti.

Emme tiedä varmuudella, mitä hyvää Filemon on tehnyt. Sen sijaan Filemon ja paikallinen seurakunta ovat varmasti ymmärtäneet, mistä Paavali puhuu. Paavali kirjoittaa kauniisti ja monisanaisesti siitä rakkaudesta, jota Filemon on toisia kristittyjä kohtaan osoittanut. Apostoli tuskin liioittelee, Filemon on varmasti toiminut juuri niin. Samalla on kuitenkin syytä huomata, että Paavali tähtää taitavasti tiettyyn päämäärään. Puhumalla Filemonin veljellisestä rakkaudesta apostoli muokkaa maaperää suotuisaksi sille pyynnölle, jonka hän kohta esittää.

Tapaus Onesimus 8-22

Paavali on Kristuksen apostoli. Siksi hänellä olisi oikeus käskeä Filemonia sillä arvovallalla, joka apostolille kuuluu. Paavali voisi pakottaa hänet toimimaan tahtomallaan tavalla. Tätä hän ei kuitenkaan tee, vaan pyytää nöyrästi ystäväänsä täyttämään apostolin toivomuksen. Käskemisestä hän sanoo luopuvansa sen takia, ettei apostolin ja Filemonin suhde perustuisi pakottamiseen vaan kristilliseen rakkauteen. Jakeessa 9 Paavali esittelee itsensä – ei mahtavana johtajana vaan harmaapäisenä vankina. Varmasti vanhalta apostolilta tullut nöyrä pyyntö on paljon paremmin kuin ehdoton käsky ajanut sitä asiaa, jonka takia kirje on kirjoitettu.

Filemonin talosta on häipynyt omille teilleen orja nimeltä Onesimus. Hän on saapunut Paavalin luo. Siellä mies on kääntynyt kristityksi. Paavali myöntää, että Onesimus on ollut kelvoton orja. Jo se, että hän lähtenyt isäntänsä luota, on osoitus tästä. Mutta nyt on tapahtunut muutos. Onesimuksesta on tullut kristitty. Hän on nyt Paavalille rakas uskonveli. Apostoli lähettää Onesimuksen takaisin ystävälleen. Hän pyytää Filemonia ottamaan orjansa vastaan niin kuin hän ottaisi vastaan vierailevan apostolin. Onesimus on lähettäjänsä edustaja ja siksi hänelle kuulu yhtä sydämellinen tervetulotoivotus kuin Paavalille.

Onesimus on palvellut vangittua Paavalia. Apostoli vetoaa taitavasti Filemoniin: Onesimus on tehnyt sen, mitä Filemon ei ole voinut Paavalin hyväksi tehdä. Onesimuksesta olisi Paavalille paljon hyötyä, mutta apostoli ei kuitenkaan tahdo, että orja jäisi hänen luokseen. Hänellä ei ole tähän isännän lupaa. Jälleen huomaamme Paavalin nöyrän asenteen: hän ei tahdo pakottaa Filemonia tekemään sitä, mikä olisi apostolin mieleen. Jaetta 11 ei liene syytä ymmärtää niin, että Paavali varovaisin sanakääntein pyytäisi Filemonia palauttamaan Onesimuksen apostolin palvelukseen. Paavali tahtoo vain osoittaa sen, miten rakas ja hyödyllinen Onesimus hänelle on ollut. Hän on hyvä Kristuksen palvelija, jonka vanha apostoli mielellään pitäisi luonaan.

Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Jae 15 on tästä hieno osoitus. Onesimuksen piti lähteä pois Filemonin talosta kääntyäkseen kristityksi. Jos hän olisi pysynyt kotonaan, hän olisi ehkä elänyt kuolemaansa asti Jumalan vihollisena. Jae 16 muistuttaa siitä, mikä Onesimus nyt on. Ennen hän oli vain orja, vieläpä huono sellainen. Nyt hän on uskonveli, joka on yhdessä isäntänsä kanssa osallinen ikuisesta elämästä. Jakeessa 17 Paavali vielä kerran esittää Filemonille pyynnön ottaa Onesimus luokseen niinkuin hän ottaisi apostolin.

Johdannossa otimme esille kaksi mahdollista syytä, miksi Onesimus lähti Filemonin luota. Ehkä hän tahtoi päästä orjuudesta ja karkasi. Ehkä hän oli tehnyt jotain sellaista, minkä tähden hän ei uskaltanut mennä isäntänsä eteen. Jos Onesimus karkasi, on ilmeistä, että lähtiessään hän varasti Filemonilta rahaa, jota hän tarvitsi pakomatkallaan. Jos Onesimus pakoili isäntäänsä, hän oli tuottanut Filemonille ehkä suuriakin taloudellisia menetyksiä. Paavali tiesi, ettei Onesimuksella ole, mistä maksaa takaisin. Apostoli pyytää, että velka annettaisiin hänen maksettavakseen. Paavali ei tarkoita, että hän voisi rahalla maksaa Onesimuksen velan – mistäpä hänkään tarvittavat rahat ottaisi. Filemon on Paavalille velkaa niin paljon, ettei sitä voi rahassa mitata. Paavali on julistanut evankeliumia, jonka kautta Filemonista on tullut Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Filemon on saanut lahjan, jonka rinnalla Onesimuksen kähveltämä rahasumma tai hänen aiheuttama menetys on mitätön, olipa se kuinka suuri hyvänsä. Paavali kehottaa Filemonia vertaamaan omaa velkaansa Onesimuksen velkaan. Kun hän sen tekee, hän voi vain unohtaa Onesimuksen velan.

Kirjeen alussa Paavali on todennut, että Filemon on virvoittanut monien uskovien sydäntä. Nyt Paavali toivoo, että Filemon tekisi tämän saman hänelle. Virvoitus, jota vangittu apostoli nyt tarvitsee, on se, että Filemon ottaa orjansa takaisin ilman rangaistustoimenpiteitä. Paavali ei sano tarkasti, miten Filemonin tulee toimia Onesimuksen kanssa. Hän luottaa siihen, että Filemon itse osaa päättää, mikä on parasta.

Paavali uskoo pian pääsevänsä pois vankilasta. Voimme hyvin ajatella, että apostoli tahtoo tulla katsomaan, onko Filemon toiminut niin kuin hän on pyytänyt. Samalla hän varmasti tahtoo nähdä Onesimuksen ja ottaa selvää, onko hän pysynyt siinä uskossa, jonka on Paavalin kautta Jumalalta saanut.

Lopputervehdys 23-25

Tervehdyksen Filemonille ja hänen kodissaan kokoontuvalla seurakunnalle lähettävät kaikki, jotka ovat Paavalin luona. Joukko on lähes sama kuin Kolossalaiskirjeessä (Kol 4:10-14). Varmaa ei ole, onko Epafras kahleissa Paavalin tavoin. Ilmeisesti hän on. Ilmaisu vankitoveri voi tarkoittaa myös sitä, että hän on vangitulle Paavalille läheinen uskonveli ja taistelutoveri. Kirje päättyy loppusiunaukseen. Paavali toivottaa Jeesuksen armoa kaikille kirjeen lukijoille.