Vanhan testamentin tuntemus on viime vuosikymmeninä huvennut Euroopassa melkoista tahtia. Tähän ovat vaikuttaneet useammatkin syyt. Toisaalta Raamatun säännöllinen lukeminen on vähentynyt huolestuttavassa määrin. Taistelu vapaa-ajasta on kovaa ja jatkuva kiire saa tärkeät asiat ajamaan kaikkein tärkeimmän ohi. Toisaalta kuitenkin yliopistolla harjoitettu Vanhan testamentin selitys on ollut usein hengellään vierasta sekä seurakuntaväelle että pastoreiksi opiskeleville. Näin pastorikoulutus ei ole antanut valmiuksia opettaa Vanhaa testamenttia.

Yhdeltä osin yliopistolla opetettava raamatunselitys ei tule koskaan löytämään paikkaansa seurakuntaväen keskuudessa. Toiselta osalta sillä on kuitenkin hyviin paljon annettavaa. Tämän opetushetken tehtävänä on auttaa näkemään, miten Raamatun lukutapoja on useita ja miten kaksi niistä voi täydentää toisiaan ja auttaa meitä ymmärtämään Pyhää kirjaa paremmin.

Ensimmäinen tapa: Miten ensimmäiset kuulijat tekstin ymmärsivät?

Parasta mitä yliopistolla opetettava raamatunselitys voi antaa, on yksinkertainen kysymys: Miten tekstin ensimmäiset kuulijat ja lukijat sen ymmärsivät? Tämä kysymyksenasettelu johtaa ahkeraan kielen, historian ja kulttuurin opiskelemiseen. Raamatun lukija siis yrittää tehdä aikamatkan Jesajan, Hesekielin ja Sakarjan elinaikaan, asettua kylki kylkeen heidän ensimmäisten kuulijoidensa joukkoon ja kuunnella hyvin tarkkaan. Näin toimii historiallinen raamatunselitys.

Tehtävä on hyvin haastava. Ajattelemme aivan toisesta kulttuurista meidän keskellemme tullutta, keskellämme istuvaa ja vaivoin kieltämme osaavaa ihmistä. Hän ymmärtää vähän puheestamme, tavat ovat outoja ja väärinkäsityksiä tulee helposti. Niitä tulee myös Vanhan testamentin lukijalle ja huomattavasti enemmän. Siitä huolimatta näkökulma antaa paljon.

Tämä lukutapa opettaa ymmärtämään, millaisen katastrofin keskellä Jesaja toimi, miten Hesekiel näkee rakastamansa kaupungin loppuvaiheet kaukaa Kaksoisvirran maasta käsin ja miten Sakarja kävelee yhdessä Haggain kanssa raunioituneessa Jerusalemissa, johon Juudan asukkaat ovat hiljakkoin saaneet palata. Löytö seuraa toistaan ja lukija innostuu yhä enemmän, mitä syvemmälle pääsee historiaan ja Jumalan sanaan.

Toinen tapa: Miten ensimmäiset kristityt lukivat Raamattua?

Toinen lukutapa on ollut Kristuksen Kirkossa itsestäänselvyys aivan alusta lähtien, mutta yliopistoissa se on ollut harvinaista: Vanhaa testamenttia luetaan Kristuksesta käsin.

Meidän uskomme mukaan on olemassa vain yksi Jumala ja hän on rakkaudessaan lähestynyt syntistä ihmiskuntaa.

Esim. Efesolaiskirje tuo puhuttelevasti esiin, miten Jumala on päättänyt pelastustekonsa ennen aikojen alkua, valmistellut sen Vanhan testamentin aikana ja toteuttanut sen Kristuksen lunastustyössä. Tästä näkökulmasta katsoen Vanha ja Uusi testamentti kuuluvat yhteen ja muodostavat Jumalan rakkauskirjeen ihmiskunnalle.

Perusopetus tästä lukutavasta saadaan Luukkaan evankeliumin viimeisestä luvusta, jossa ylösnoussut Kristus avaa kahdelle opetuslapselleen kirjoitukset. Mooseksesta aletaan ja raamattutunti ottaa - kuten Paavali sanoisi - peitteen pois opetuslasten silmiltä.

Muutama esimerkki kertoo, miten kaksi lukutapaa voivat palvella toisiaan.

Jeremia ja uusi liitto

Profeetta Jeremia ei saanut helppoa tehtävää. Hän oli nuori, kun Herra lähetti hänet profetoimaan kansalleen. Samalla hänelle tehtiin selväksi, ettei hänen puhettaan oteta vastaan. Hän meni rikkaiden ja köyhien luo, mutta sana torjuttiin (5. luku). Hän istui jalkapuussa kaikkien pilkattavana ja kirosi oman kutsumuksensa (20. luku). Hän kirjoitti sanansa ja lähetti ne kuninkaalle - ne luettiin kuninkaalle, joka poltti ne julkisesti (36. luku). Vasta siinä vaiheessa kun piiritetty Jerusalem kaikkien piirityksen kauhujen jälkeen sortui ja koki kaikki valloitetun kaupungin kauhut, Jeremian sanat otettiin vakavasti. Mutta senkin jälkeen miesparkaa riepoteltiin katastrofin jälkivaiheissa kuin rättiä.

Historiallinen lukutapa antaa paljon Jeremian kirjan lukijalle. Jeremian ensimmäiset kuulijat näkivät ja kuulivat kaiken, mutta eivät ottaneet sanaa vastaan. Jeremia on yksi monista uskon esikuvista: Jumalan valtakunnan työtä tehdään uskollisesti, vaikka siitä jouduttaisiin maksamaan kallis hinta. Jeremia oli yksi niistä valituista muukalaisista, joiksi Ensimmäinen Pietarin kirje kristityt kuvaa: Me olemme Kristukselle rakkaita, mutta maailma vihaa meitä.

Kristuksesta käsin luettuna Jeremian kirja avaa rikkaan ja runsaan maailman. Jeremia on toki yksi niistä palvelijoista, joita viinitarhan omistaja (Jumala) lähetti ennen Poikaansa (Mark. 12). Mutta sen lisäksi hän ennustaa tuhon keskellä jotakin aivan uutta:

’Tulee aika’, sanoo Herra, ’jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
’Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.’
- Herra on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet radoilleen valaisemaan yötä. Hän panee meren kuohumaan, aallot pauhaamaan - Herra Sebaot on hänen nimensä ja hän sanoo näin: - Yhtä varmasti kuin minä pidän voimassa tämän järjestyksen, yhtä varmasti pidän huolen siitä, että Israelin jälkeläiset ovat aina minun kansani. Näin sanoo Herra: ’- Yhtä vähän kuin voidaan mitata taivaan avaruus tai tutkia maan perustukset, yhtä mahdoton minun on hylätä Israelin jälkeläisiä edes kaiken sen jälkeen, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.
(Jer. 31:31-37).

Jeremian kirjan sanat viittaavat uuteen liittoon, Kristuksen vereen ja Herran ehtoollisen asettamiseen. Uusi liitto on armon ja anteeksiantamuksen liitto.

Hesekiel ja uusi Jerusalem

Samaan aikaan kun Jeremia kävi omaa taisteluaan Jerusalemissa, toinen profeetta katsoi tilannetta kaukaa. Babylonin kuningas oli tuonut joukkonsa Jerusalemiin v. 597 ja vaihtanut kuninkaan. Varmuuden vuoksi hän vei omaan maahansa pakkosiirtolaisuuteen ylimyksiä, aseseppiä ja pappeja. Heidän mukanaan lähti pakkosiirtolaisuuteen myös pappi Hesekiel. Vuodesta 593 alkaen hän alkoi saada näkyjä. Alkuun ne olivat varoittavia ja kertoivat siitä, miten Jerusalem hävitetään. Lohduttomista lohduttomin on pitkä näky luvuissa 8-11: Herran kirkkaus jättää Jerusalemin ja kaupunki on siis vailla suojelijaa, vapaa hävitettäväksi. Se hävitettiinkin v. 587/586.

Kaupungin hävityksen jälkeen Hesekielin kirja sisältää aivan toisenlaisia jaksoja. Tänne sijoittuvat ihanimmat ennustukset siitä, miten Herra ryhtyy kansansa paimeneksi (34), miten hän herättää kansan elämään vaikka se on kuin röykkiö rutikuivia luita (37).

Historialliselta kannalta luettuna Hesekielin kirja on vavahduttavaa luettavaa. Se kertoo omaa puhuttelevaa kieltään Jumalan vihasta ja hänen rakkaudestaan.

Kristuksesta käsin luettuna Hesekielin kirja avautuu rikkaasti ja aivan uudella tavalla. Poimimme esille jakson 40-48, joka on käänteinen näky lohduttomalle näylle luvuissa 8-11: Herran kirkkaus palaa Jerusalemiin ja profeetta saa kävellä uuden kaupungin kaduilla. Kaupunki on siis valmiina ja odottaa - Herra vie kohta sinne oman kansansa! Aivan vastaavasti Ilmestyskirjan Johannes sai nähdä uuden Jerusalemin ja suuren hääjuhlan. Sinne viedään Kristuksen omien joukko, Karitsan morsian. Ilmestyskirjan aarteet aukeavat Hesekielin kirjasta käsin.

Kaksi näkökulmaa

Yllä mainitut esimerkit pyrkivät osoittamaan, miten tavallisen raamatunlukijan ei tule sulkea pois kumpaakaan esitetyistä näkökulmista. Yliopistotutkimus katsoo Vanhaa testamenttia historiallisesta näkökulmasta, Kirkon raamatunselitys osana Jumalan ilmoitusta. Molemmat näkökulmat voivat antaa paljon, nimenomaan kun niitä käytetään rinnakkain. Raamattu sisältää enemmän kuin ymmärrämme ja se kutsuu opiskelemaan Jumalan suurta rakkauskirjettä.